Ihan oikeesti mua ahdistaa tosi pahasti. Mä vaan huijaan nykyään niin hyvin jo itseänikin, että meen mun omiin vakuutteluihin ihan siinä missä muutkin.
Tänään sataa ja mun vinkku ei toimi. Mun teki mieli jäädä kotiin nukkumaan. Unihäiriöt alkaa taas palailla. Mä en nuku öisin ja jos pääsen hetkeksi uneen, nään unia, joita en haluaisi nähdä. Mitä enemmän yritän olla näkemättä niitä, sitä varmemmin niitä nään.
Coelhon Alquimista on varmaan tähän hetkeen liikaa mulle. Pitäisi elää omaa unelmaansa ja kohtaloaan kuunnellen signaaleja ympäristöstä. Ihmisiä on seonnut vähemmästäkin. Perjaatteessa kaiken pitäisi tukea mun matkaa kohti päämäärää. Musta kuitenkin tuntuu ihan superpallolta, joka pomppii ihan ilman logiikkaa seinästä seinään.
Onhan mulla päivärytmi. Kasista neljään duunissa, duunin jälkeen puntille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä ja kuuntelemaan radio Novaa, (en vaan jaksa ikinä vaihtaa kanavaa) kotiin lukemaan hesari, jonka jälkeen otan pääsykoekirjan käteen. Yleensä jaksan lukea kolme tuntia. Illalla on hyvä katella sitten reissukuvia ja hymyillä itsekseen.
Mä haluisin mökille lueskelemaan omassa tahdissa pariksi viikoksi. Silleen mä ehkä pääsisinkin sisään. Nyt mä en oo ihan varma Se on ihan mahdollista, että en pääse. Sitten mulle tulee vähän yksinkertainen olo ja haluun taas kauas pois. Voi kun mä joku päivä ymmärtäisin elämästä enemmän ja en lähtisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
hanni sä oot musta tosi ihana pupu<3 en saanu unta ja rupesin miettii mitä sulle kuuluu ni halusin tulla tänne kirjottaaa et mä tykkkään susta. ja olis kiva jos tuut ylppäreihin 2.6 klo 13 ->
puspus,oot kingggi!!
<3:Riikka
No Niin, Kävi siis ilmi, että olen äitisi vanha koristuttu ja seurannut mielenkiintoista blogiasi jo reissunne alusta saakka. Kun sitten yhtäkkiä tapasin sattumalta äitisi about 15 vuoden jälkeen, tuntui aika hassulta..no, sellaista tämä ihana elämä on..Kun sitten tapasin ihanan surffaripoikasi Ginonkin, voit kuvitella, miten surrealistista tämä kaikki olikaan. Haluan toivottaa sinulle näin vanhana käpynä (kohta 40 v..apua, miksi tuntuu kuin vain 25 v..) paljon onnea pääsykokeisiin, tsemppiä suloisen Ginon kanssa ja rohkeutta elämän edessä. Ihan varmasti jonain päivänä huomaat, että juuri näin sen pitikin mennä.
Onnea pääsykokeisiin ja elämään, ja huomaa, että näytät olevan kohtullisen lahjakas myös kirjallisesti, ehkä tulevaisuudessa voisi siintää työt kirjeenvaihtajana Etelä-Amerikasta.
Aurinkoisin terveisin
Johanna, äitisi ystävä :)
Kiitos Johanna. Luin kommettisi pääsykokeita edeltäneenä iltana ja sain siitä tosi paljon voimaa. Tuntuu vaan niin oudolta ajatella, että ihan tuntemattomiakin ihmisiä kiinnostaa meidän häröilyt. Hyvä hommahan se on. Pitää ehkä vähän alkaa keskittyä tohon kirjottamiseen enemmän. Kaikkea hyvää sulle. Toivottavasti mekin törmätään joku päivä -ihan silleen sattumalta.
Lähetä kommentti