Kaksoiselamaa

Mun elamassa tapahtuu liikaa. Ma en tieda onko vika mussa vai miksi aina ajauduin nain vaikeisiin tilanteisiin, mutta ma en vaan pysty elamaan nain. Kai pitais ajatella positiivisesti. Ma luulen vaan, etta oon kayttanyt mun positiivisuuskiintiot pikkuhiljaa.

Kotiin on tultava takaisin. Tiedan. Tuntuu vaan niin vaikeelta tulla takas siihen pyoritykseen. Jo pelkka ajatus siita, etta mun heraaminen on siella sidottu heratyskelloon, on aika ahdistava. On mulla Suomessa ihan oikeitakin ongelmia. Niita ei vaan ehka julkaista blogissa.

Talla reissulla mua on ihan harmittanutkin jotkut asiat taalla Lattareissa. Asiat jotka reissatessa tuntuu vaan hirveen eksoottisilta ja herttasilta, mutta pidemman paalle jopa mulla menee hermo. Kaikki on taalla hidasta. Liikenne, palvelu,.. cosas asi. Ja jos joku paiva perustan oman firman, en todellakaan missaan nimessa tule palkkaamaan yhta perulaista sinne toihin. Joko naita ihmisia ei kiinnosta, tai sitten ne kay todella hitaalla. Esimerkki. McDonaldsissa meita ennen oli yksi asiakas. Jonotin ensin etta sain maksaa ja sen jalkeen, etta sain noutaa jatskini yhteensa kymmenen minuuttia. Ma hoen koko ajan taalla: "El sistema no functiona" Ja Gino heittaa, etta me ollaan kolmannen maailman valtio. Peru on kehitysmaa, koita ymmartaa meita typeria perulaisia.Valittaakaan ei siis voi.

On taalla ihaniakin juttuja. En ma niin masokisti ole. Meidan kokki on ihana. Jos jotain saisin raahata taalta kotiin, toisin Jesenyan. Ma oon varmaan todella rasittava. Siilon kun Jesenya on tehnyt appelsiinimehua, mun tekeekin mieli mangomehua. Voi kun kaikki kuulostaa tyhmalta suomeksi. Nyt ma oon oikeesti lihonnut. Tanaan aamupalalla Ginon isa oli hetken hiljaa ja sen jalkeen heitti vain vihkaa; "Que gorda" Olis tehny mieli vetaa litsari, mutta hymyilin vaan natisti. Laskikaan ei siis sovi olla.

Sunnuntaina oltiin stadionilla kattomassa Peru- Brazil. Kaytin mun hatavaraeurot. Nyt tosiaan oli hata. Ma halusin nahda Ronaldinhon. En tosin uskaltanut ostaa Ronaldinhon paitaa, sijoitin pari euroa jonkun Perulaisen hemmon paitaan. Niin tunnettu pelaaja, etta nimikin jo paasi unohtumaan. Ma mainitsin joskus, etta ei olla Ginon kanssa kovin toimiva yhdistelma. No ei ainakaan finanssipuolella. Ei saatu aikaseks ostaa lippuja etukateen. (25 solia. n. 6 euroa) joten jatettiin lippujen hankkiminen sitten matsipaivalle. Saatiin ne 25:n solin liput, mutta maksettiin niista 100 solia (noin 25 euroa) per naama. Ihan kun kummallakaan meista olis varaa naihin. Mut olihan se ihan uskomattoman jees! Fiilis oli vahan eri kuin Suomen matseissa. Oltiin aika hyvia. Brasseja vastaan 1-1 ei oo huonosti. Pakko kuitenkin mainita, etta Peru otti tanaan Ecuadorissa 5-0 turpaan. Aijai.

Ma lahden metsastamaan Kajulle Fenderia. Naa on naita traditioita. Hannin pitaa tuoda Kajulle joka reissulta uus kitara. Voi olla, etta huomenna pukkaa Gamarraa viela viimeisen kerran kun paasen kayttamaan vikat rahat, teidan tuliaisiin tietysti. Taisin unohtaa mainita, ma tulen kotiin toivottavasti viikonlopun aikana. Enpa lupaa mitaan, KLM:n mulla ei ole enaa kovinkaan paljon luottoa jaljella. Tulee olemaan vika kerta kun lennan kelmilla. Toivotaan, ettei kone tipu.

Limailua

Jes taalla mennaan. Olin tanaan shoppailemassa Gamarrassa. Vinkki kaikille, jotka joskus aikovat Limaan. Uskomattoman halpaa kaikki. Ostin 6 paitaa. (Roxya, Billabongia ja Ripcurlia) Nyt mennaan takas sairaalaan Jamesin kanssa.

Selityksia, selityksia

Ma ihan oikeesti myohastyin siita koneesta. Lopputulos on joka tapauksessa sama, myohastyinpa sitten tahallani tai vahingossa. Ma olen edelleen taalla. Aika pelottavaa ajatella, etta ma olen taalla, koska mulla ei ole muita mahdollisuuksia. En, koska ma haluan olla taalla. Ma olen onneksi aika sopeutuvainen ja loydan kaikesta hyvia puolia.

Todo pasa por algo. Kaikkeen on syynsa. Eilen illalla ajattelin, etta kone olisi kuitenkin tippunut. Nain mun paa toimii. Ma yritan tasapainottaa maailmaa ajattelemalla kaiken ihan uusiks mun paansisalla. Kavin tanaan Kelmin officessa ja sain jarkattya vahan mun lentoa. 400 euroa ma siina koyhdyn, mut huomattavasti kivuttomampaahan se on kuin maksaa se 1100 euroa. Ja rahaahan se vaan on. En ole ikina oikein osannut ajatella rahaa itseisarvona. Silla ostetaan lentoja ja maksetaan hostelleja. Koskahan ma kasvan isoksi?

Mua on taala kutsutt pelottavan monta kertaa señoraksi. Ulkoisesti ei siis pitaisi olla ongelmaa. Se on mun sisainen maailma joka on viela lapsen kengissa. Mulla on oikeesti aika hyva olla taalla, sillon kun osaan sulkea kaiken pois. Tanaan oltiin rannalla. Musta ei oikein ole surffaamaan talla mun polvella. Enpa saanut brunaakaan. Olin takki paalla, sen verran viileaa viela taalla Limassa. Fiilis on tarkein.

Mut enpa tieda mita pitais sanoa tasta kaikesta skandaalista, mita aiheutan ihan omalla olemassaolollani. Joskus tuntuu silta, etta on parempi kaikille, etten ole Suomessa sotkemassa muidenkin maailmoita. Joku vika mussa taytyy olla. Ehka se on taa hetkessa elaminen, mika ei oikein toimi Euroopassa.

Joskus on vaikeaa olla mina

Niin, tanaan on ollut aika kiire paiva. Oon juossut ostamassa tuliaisia ja itteleni lisaa Roxyn vaatteita. Pakkohan mun oli kayda myos laitattamassa mun kynnet, etta tuun nattina takaisin. Niin haikeeta. Olin aika rikki, kun ajattelin etten tule nakemaan naita ihmisia enaa ikina.

Ette ikina arvaa mita tapahtui. Ma myohastyin koneesta. Liman liikenteeseen ei voi luottaa. Taksikuski jatti meidat vaaralle puolelle kenttaa ja olin check innissa 6 minuuttia liian myohaan. Saatoin sanoa muutaman kerran kovaan aaneen sen v:lla alkavan sanan. Niin, olisi pitanyt lahtea vahan aikaisemmin matkaan.

Oon jo nyt 21-vuotiaana onnistunut myohastymaan laivasta, lentokoneesta, junasta ja bussista. Sporaa ei varmaan lasketa. =)

Ma en tieda koska ma tulen. Mun lippua ei pystynyt hyvittamaan. Itkin, hymyilin ja rapyttelin silmia, mutta ei auttanut. Paasen ehka DHL:lle toihin taalla. Ei pitais menna montaa vuotta, etta mulla on lippurahat kasassa. Saanpahan ainakin hankittua sen rusketuksen surffattua vahan lisaa. Anteeks kaikille tasapuolisesti, jotka odottti mua kotiin. Ja isille hyvaa isanpaivaa.

Ja kylla, ma olen aivan hukassa. Ei vaan kuulu mun tapoihin myontaa sita.

Noticias de Mancora

Mina ja mun muru, hiekka oli kuumaa, sen takia toinen jalka ylhaalla.
Niovi, David, mina ja Gino
Gino, mina ja David Campionato mundial de surf femenino en Mancora

Yks aamu meni aika pitkaan. Oltiin kotona yheltatoista -aamulla.

Rikoin mun polven eilen aika pahasti. Oli niin siisti aalto et en voinut paastaa irti. Muuten mun surffit onkin olleet siis todella ala-arvoisia. Ma oon aika huono. Mut mitapa tuosta, fiilis on katossa. Mancorassa on ollut ihan liian ihanaa. Ihanempaa kuin viime kerralla. Siita voi jo paatella jotain.

Ma olin telkkarissa 6 sekunttia. Mancoran naisten surffikisoista oli iso reportaasi telkkarissa, joka tietenkin katottiin. Oli aika outoa nahda mut ruudussa. Vain mina, kuvasta oli rajattu kaikki muut pois. Onneks ma olin aika nattina liikenteessa. Vahanks ma oon fame. =)

Jep, ihan loistofiilikset. Voisko muuta edes odottaa? Syodaan hummeria ja surffataan. Ollaan me muutama kerta oltu ulkonakin. Kisojen aikaan oli aika hyvaa biletysta. Nyt on kuitenkin ihanan rauhallista. Ma tykkaan Mancorasta enemman nain. Facebookissa on miljoona kuvaa. Kaykaa kattomassa.

Aika heikkoa blogitusta, tiedan, mutta kun on niin paljon kaikkea muutakin. =) pus pus

Mancora!!!!

Paastiin sittenkin tanne asti! Vitsi mika fiilis. Oon vaan kavellyt ympyraa ja moikkaillut tuttuja. Taalla on ihan ison maailman tuntua, kun maailman parhaat surffaritytot on aalloilla. Enpa mene seuraksi. Kaikkien mielesta oon lihonnut, mut eipa mua jaksa ihan kauheesti enaa kiinnostaa. Paasin Ginon ikkunalaudalle polttamaan tupakkaa, siina oli aika hyva olla taas.

Tuntuu pelottavan hyvalta. Aiti, ala lahettele mulle tanne etta himassa odottaa laskuja. En halua tietaa. Ma haluun vaan roikkua tassa fiiliksessa niin kauan kuin pystyn. Tuun kotiin kylla. Sita ennen hankin vaan rusketuksen, surffaan, ja nautin fiiliksesta. Ei hatailla siella.