Tykkaan krapulasta. Krapulapaivina voi hyvalla omalla tunnolla vaan syoda ja lepailla koko paivan. On myoskin syy nayttaa suohirviolta.
Prjantaina lahdettiin valloittamaan Xelan yoelamaa. Yhdistettiin Miltsun kanssa beaty boxien sisallot; aurinkopuuteri, ripsivari ja huulikiilto. Meista tuli oikein sopoja. Bongasin mun rinkasta myoskin hajuveden, joten tuoksuttiin hyvalta.
Kalja on taalla aika kallista. Yksi litran pullo maksaa melkeen 20 quetzalia, eli 2 euroa. Ostettiin sit kuitenkin suomalaisina etkojuomiks pari litraa, joiden voimalla saatiin houkuteltua meidan siskot Adele ja Lucia mukaan. Lucialle puettiin mun viidakkotoppi ja Mileena lainasi Adelelle yhta sen 50:sta topista. Aivan oikein, Mileena lainasi vaatekappalettaan. Siita on kuva, jos joku ei usko.
Taalla baarit menee kiinni jo yhdelta. Silla pyritaan vahentamaan rikoksia. Todellisuudessa se vaan aikaistaa niita. Joka tapauksessa oltiin baarissa rommipullon aaressa jo ennen kymmenta. Taalla on tapana ostaa viinaa pulloittain. Samaan tapaan kun Luxin vipissa. Onneks yhtalaisyydet jaakin siihen. Ei me rommipulloa nelistaan tuhottu. Meita oli kauheesti porukkaa koululta. Poytarykelma vaan kasvoi koko ajan.
Taalla ei jonoteta baariin. Kaikki vaan kavelee sisaan. Taalla ei taida olla palotarkastajia, koska jossain vaiheessa iltaa tuntu ihan samalta kun chicken bussissa. Poliiseja sen sijaan kavi morjenstamassa. Yht akkia musa vaan loppu ja valot meni paalle. Poliisien perusratsia.
Taisin nayttaa ihan diilerilta, kun mut tutkittiin kahteen kertaan, eika se ollu mikaan pikkuhipelointi. Olin ihan varma, et seuraavaks joudun johonkin suolitahystykseen. Meilla ei tietenkaan ollut mukana mitaan henkkareita, joita pitaisi kantaa mukana koko ajan. Onneks Mileenalla on sen ripset, mita se osaa rapsyttaa.
Muuten ilta taisi menna suhtellisen rauhallisesti. Yksin ei pitaisi kavella iltasin, joten meilla oli saattajat ovelle asti. Vitsi, et on helppoa, kun ei ole kannykkaa. Ei oo mitaan, mita antaa.
sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006
Skype toimii!!!
Kôssi on siis virallisesti maailman ihanin. Kiitos! Kaikkien tulee siis hankkia skype, etta voidaan turista.
lauantaina, lokakuuta 28, 2006
Mazuntesta muutama kuva lisää
Mileena on käynyt aivan varmasti rasvaimussa. tai sit mä oon vaan huippukuvaaja!
Meidän kotiranta
Perkele, kuvia Xelasta
>
Mileena opiskelee meian nakoalaterdella
Meian nakoala
Nää koneet ei toimi! Jopa mulla on nyt mennyt hermo. Harmittaa kun ikkunoiden edessa on kalterit. Muuten olisin heittanyt jokaikisen koneen yksitellen kadulle ja tähdännyt niihin saastuttaviin pikkubusseihin, joiden takia en pysty hengittämään.
Nyt kuvia.
Mileena opiskelee meian nakoalaterdella
Meian nakoalaNää koneet ei toimi! Jopa mulla on nyt mennyt hermo. Harmittaa kun ikkunoiden edessa on kalterit. Muuten olisin heittanyt jokaikisen koneen yksitellen kadulle ja tähdännyt niihin saastuttaviin pikkubusseihin, joiden takia en pysty hengittämään.
Nyt kuvia.
Kohta lentaa tietokone seinaan.
Mul on hieman yksinkertainen olo. En osaa kayttaa skypea. Tai siis en vaan osaa laittaa siihen credittia, etta voisin soittaa jollekulle. Muutenkin yhteydenpito on hivenen hankalaa tan aikaeron takia. Taalla ollaan sellanen 9 tuntia jaljessa.
Aamut vierahtaa mukavasti koulun penkilla, jonka jalkeen onkin jo aika myoha soittaa Suomeen. Niin enpa tainnut mainita. Ollaan viikon tehokurssilla espanjaa ja asutaan paikallisessa perheessa. Perheen suhteen kavi uskomattoman hyva tsaga. Aivan loistoperhe. Espanjalla taytyy vaan selvita, koska kukaan ei ymmarra sanaakaan englantia.
Enpa tieda oonko oppinu uskomttomia maaria espanjaa tunneilla. Lahinna ollaan vaan keskusteltu opettajan kanssa Guatemalan poliittisesta tilanteesta ja historiasta. Oikeesti, aivan uskomattoman mielenkiintosta, kun joku jolla on omakohtaista kokemusta kertoo asioista.
Ekana paivana meidan aiheena oli tasa-arvo ja vahemmistot. Tanaan juteltiin politiikasta ja korruptiosta. Kuka vaitti, etta matkailu on ihan turhaa ja tekee pahaa aivoille? Oon oppinu paljon juttuja.
Yritan nyt vihdoin loytaa puhelimen tai vastaavan systeemin milla vois kuulla jonkun teista aanta. Sori, tiedan etta siella on yo, mutta aion silti soittaa jokaikiselle kenen numeron muistan ulkoa.
Aamut vierahtaa mukavasti koulun penkilla, jonka jalkeen onkin jo aika myoha soittaa Suomeen. Niin enpa tainnut mainita. Ollaan viikon tehokurssilla espanjaa ja asutaan paikallisessa perheessa. Perheen suhteen kavi uskomattoman hyva tsaga. Aivan loistoperhe. Espanjalla taytyy vaan selvita, koska kukaan ei ymmarra sanaakaan englantia.
Enpa tieda oonko oppinu uskomttomia maaria espanjaa tunneilla. Lahinna ollaan vaan keskusteltu opettajan kanssa Guatemalan poliittisesta tilanteesta ja historiasta. Oikeesti, aivan uskomattoman mielenkiintosta, kun joku jolla on omakohtaista kokemusta kertoo asioista.
Ekana paivana meidan aiheena oli tasa-arvo ja vahemmistot. Tanaan juteltiin politiikasta ja korruptiosta. Kuka vaitti, etta matkailu on ihan turhaa ja tekee pahaa aivoille? Oon oppinu paljon juttuja.
Yritan nyt vihdoin loytaa puhelimen tai vastaavan systeemin milla vois kuulla jonkun teista aanta. Sori, tiedan etta siella on yo, mutta aion silti soittaa jokaikiselle kenen numeron muistan ulkoa.
torstaina, lokakuuta 26, 2006
Piristysta maailmaan
Antin sisko, Elli lahetti mulle tan. Taa oli ihana! En ma ketaan ole taalla unohtamassa. Tottakai mulla on teita kauhee ikava.
100% faktaa
Et ehkä usko, mutta tässä on 100 % totta:
1. Ainakin 2 henkilöä maailmassa rakastaa sinua niin paljon, että olisi
valmis kuolemaan puolestasi.
2. Ainakin 15 henkilöä rakastaa sinua jollakin tavoin.
3. Ainoa syy siihen, että joku vihaa sinua on,että hän haluaisi olla juuri
sellainen kuin sinä.
4. Hymy sinulta voi antaa onnen kenelle tahansa, vaikka hän ei tuntisi sinua.
5. Joka ilta joku ajattelee sinua ennen nukahtamistaan.
6. Sinä merkitset kaikkea jollekin.
7. Sinä olet erikoinen ja ainutlaatuinen.
8. Joku, jonka olemassaoloa et edes tiedä, rakastaa sinua.
9. Kun teet elämäsi pahimman virheen, tuo se jotain hyvää tullessaan.
10. Kun luulet koko maailman kääntäneen selkänsä sinulle, katso vielä
kerran: se oletkin luultavasti sinä, joka olet kääntänyt selkäsi maailmalle.
11. Kun luulet, ettei sinulla ole pienintäkään mahdollisuutta saada
haluamaasi, et saakaan. Mutta jos uskot itseesi, ennemmin tai myöhemmin,saat
haluamasi.
12. Muista kaikki saamasi kohteliaisuudet, älä inhottavia vihjailuja.
13. Kerro aina ihmisille, mitä heistä pidät. Voit itse paljon paremmin kun
he tietävät.
14. Jos sinulla on aivan ihmeellinen ystävä, anna hänen tietää se.
Lähetä tämä kirje kaikille, joista välität, vaikka et niin hyvin tunnekaan,
mukaan lukien hän, joka lähetti tämän sinulle. Kun teet sen, valaiset
näiden henkilöiden päivää ja ehkä muutat hänen katsomustaan parempaan elämään.
Ja muista: Ystävät ovat niitä enkeleitä, jotka muistuttavat, miten lennetään
silloin, kun omat siipemme eivät sitä muista!!
100% faktaa
Et ehkä usko, mutta tässä on 100 % totta:
1. Ainakin 2 henkilöä maailmassa rakastaa sinua niin paljon, että olisi
valmis kuolemaan puolestasi.
2. Ainakin 15 henkilöä rakastaa sinua jollakin tavoin.
3. Ainoa syy siihen, että joku vihaa sinua on,että hän haluaisi olla juuri
sellainen kuin sinä.
4. Hymy sinulta voi antaa onnen kenelle tahansa, vaikka hän ei tuntisi sinua.
5. Joka ilta joku ajattelee sinua ennen nukahtamistaan.
6. Sinä merkitset kaikkea jollekin.
7. Sinä olet erikoinen ja ainutlaatuinen.
8. Joku, jonka olemassaoloa et edes tiedä, rakastaa sinua.
9. Kun teet elämäsi pahimman virheen, tuo se jotain hyvää tullessaan.
10. Kun luulet koko maailman kääntäneen selkänsä sinulle, katso vielä
kerran: se oletkin luultavasti sinä, joka olet kääntänyt selkäsi maailmalle.
11. Kun luulet, ettei sinulla ole pienintäkään mahdollisuutta saada
haluamaasi, et saakaan. Mutta jos uskot itseesi, ennemmin tai myöhemmin,saat
haluamasi.
12. Muista kaikki saamasi kohteliaisuudet, älä inhottavia vihjailuja.
13. Kerro aina ihmisille, mitä heistä pidät. Voit itse paljon paremmin kun
he tietävät.
14. Jos sinulla on aivan ihmeellinen ystävä, anna hänen tietää se.
Lähetä tämä kirje kaikille, joista välität, vaikka et niin hyvin tunnekaan,
mukaan lukien hän, joka lähetti tämän sinulle. Kun teet sen, valaiset
näiden henkilöiden päivää ja ehkä muutat hänen katsomustaan parempaan elämään.
Ja muista: Ystävät ovat niitä enkeleitä, jotka muistuttavat, miten lennetään
silloin, kun omat siipemme eivät sitä muista!!
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
Xela
Vihdoin viimein, mahdollisimman hankalasti ja hitaasti, mutta pääsimme Guatemalaam. Joskus sitä miettii omia motiivejaan lähtea Suomen kylmyydesta Guatemalan ylängöille kahlaamaan kaduille, kun vettä tulee tunnissa enemmän kun Suomessa vuodessa.
Guatemala ei tosiaan taida olla mikään paratiisirantakohde. Tää on hyvin erilaista verrattuna Meksikoon. Meksiko tuntuu ihan Ruotsilta Guatemalan jälkeen. Eniten mua ahdistaa varmaan nää välimatkat. 100:n kilsan matkaan menee sellaset mukavat neljä tuntia täyteen pakatuilla rämisevillä museokoulubusseilla.
Pientä kulttuurishokkia siis havaittavissa ja ollaan päästy vasta Guatemalaan. Käydaan täällä Xelassa varmaankin pienimuotoinen kielikurssi ja kiipeillään tulivuorelle. Mun on vaan aika vaikee hengittää täällä, kun ollaan niin korkeella.
Mä pelkään et mul iskee ikävä jossain vaiheessa. Yritän olla ajattelematta
koko valtiota ja varsinkin Anttia. Ehkä sekään ei koko reissua toimi. Tänään oli ideana soitella kotiin skypellä, mutta mun nörttitaidot ei taas riitä. Perkele, ekaa kertaa tän reissun aikana ärsyttää joku juttu!
Guatemala on kovin halpa mesta. Maksetaan privahuoneesta 60 quetzalia yö. Eli sellanen 3 auroa/naama. Mikään ei muutenkaan maksa juuri mitään. Sopii siis loistavasti mun budjetille. :)
Guatemala ei tosiaan taida olla mikään paratiisirantakohde. Tää on hyvin erilaista verrattuna Meksikoon. Meksiko tuntuu ihan Ruotsilta Guatemalan jälkeen. Eniten mua ahdistaa varmaan nää välimatkat. 100:n kilsan matkaan menee sellaset mukavat neljä tuntia täyteen pakatuilla rämisevillä museokoulubusseilla.
Pientä kulttuurishokkia siis havaittavissa ja ollaan päästy vasta Guatemalaan. Käydaan täällä Xelassa varmaankin pienimuotoinen kielikurssi ja kiipeillään tulivuorelle. Mun on vaan aika vaikee hengittää täällä, kun ollaan niin korkeella.
Mä pelkään et mul iskee ikävä jossain vaiheessa. Yritän olla ajattelematta
koko valtiota ja varsinkin Anttia. Ehkä sekään ei koko reissua toimi. Tänään oli ideana soitella kotiin skypellä, mutta mun nörttitaidot ei taas riitä. Perkele, ekaa kertaa tän reissun aikana ärsyttää joku juttu!
Guatemala on kovin halpa mesta. Maksetaan privahuoneesta 60 quetzalia yö. Eli sellanen 3 auroa/naama. Mikään ei muutenkaan maksa juuri mitään. Sopii siis loistavasti mun budjetille. :)
tiistaina, lokakuuta 24, 2006
Juchitan - Tonala- Puerto Arista - Tapachula
Muutaman mutkan kautta päästiin Tapachulaan, ihan Guatemalan nurkille. Koko matka taitettiin erinäisillä busseilla, niin voi Anttikin taas hengittää intissä rauhassa. Koukattiin Puerto Aristan kautta, missä vietettiin kuitenkin vaan yksi yö. Syötiin elämämme kauhein quesadilla ja juostiin paikallista stalkeria karkuun.
Majapaikassamme (Jose´s cmping) oli kuitenkin ihanat suihkut, mikä pelasti koko paikan. Suihkusta tuli vettä paineella ja paljon. Ennenkaikkea se oli puhdasta suoraan kaivosta. En osannut edes kaivata lämmintä vettä siinä autuuden tilassa, mikä suihkussa käydessä vallitsi. Kerrassaan ihanaa!
Ideana oli päästä jo tänään Guatemalan puolelle, mutta haaveeksi jäi. Huomenna heti aamusta matka jatkuu aivan varmasti Guatemalan puolelle. Alkaa olee sellanen olo, että olis jo kiva päästä vähän tallatummille poluille. Ollaan vedetty ihan omia reittejämme.
Ei tästä tuu tänään mitään...
Majapaikassamme (Jose´s cmping) oli kuitenkin ihanat suihkut, mikä pelasti koko paikan. Suihkusta tuli vettä paineella ja paljon. Ennenkaikkea se oli puhdasta suoraan kaivosta. En osannut edes kaivata lämmintä vettä siinä autuuden tilassa, mikä suihkussa käydessä vallitsi. Kerrassaan ihanaa!
Ideana oli päästä jo tänään Guatemalan puolelle, mutta haaveeksi jäi. Huomenna heti aamusta matka jatkuu aivan varmasti Guatemalan puolelle. Alkaa olee sellanen olo, että olis jo kiva päästä vähän tallatummille poluille. Ollaan vedetty ihan omia reittejämme.
Ei tästä tuu tänään mitään...
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006
Liftaten Mazuntesta Salina Cruziin
Saastettiin rutosti rahaa ja liftattiin tanne Salinaan. Slow travelia ihan siina merkityksessa. Vika patka Huatulcosta tultiin Corona-rekan kyydissa. Nailla teilla ei ainakaan rekalla kovin kovaa ajella. Heh, mutta paastiin tanne.
Oli aika hieno fiilis paasta suihkuun, mista tulee oikeeta vetta. Ja omaan sankyyn. Salina on huomattavasti kivempi paikka kuin mita LP:ssa sanottiin. Jatketaan taalta bussilla Juchitaniin Antin painostuksesta.
Aikaa ajatella Mazuntessa
Mazuntessa ei tosiaan tehty mitaan. En oikeestaan ees kirjotellu matkapaivakirjaankaan. Makasin riippumatossa ja ajattelin juttuja. Valilla unohdi ajatellakin. Ihanat nelja paivaa.
Ma rakastan nait ihmisii, joihin taalla tormaa. Ma luulen, etta Suomessa voi olla taas vaikeeta kovettaa itsensa joidenkin ikavien ihmisten kommenteilta. Mun mielesta kenenkaan ei pitais kasvattaa itselleen suojakuorta, vaan kaikki pitais opettaa sihan pikkulapsena kohtelee muita kiltisti.
Ehka ma oo taas lukenut liikaa Erlend Loeta. Mut maailmaa vois oikeesti vahan yksinkertaistaa. Kaikki, jotka on ollu mulle inhottavii vois lahettaa talle puolella maailmaa opettelee hymyilemista. Mika ois siinakin mielessa hyva, koska taa on niin iso paikka, niin pienemmalla todennakoisyydella tulis tormattya.
Onneks Suomessakin voi valita. Kun tuun takas kotiin, leikin ainoastaan kivojen ihmisten kanssa. Mulkut voi leikkia keskenaan. Ihanan yksinkertaista tama ihmiselo.
Ma rakastan nait ihmisii, joihin taalla tormaa. Ma luulen, etta Suomessa voi olla taas vaikeeta kovettaa itsensa joidenkin ikavien ihmisten kommenteilta. Mun mielesta kenenkaan ei pitais kasvattaa itselleen suojakuorta, vaan kaikki pitais opettaa sihan pikkulapsena kohtelee muita kiltisti.
Ehka ma oo taas lukenut liikaa Erlend Loeta. Mut maailmaa vois oikeesti vahan yksinkertaistaa. Kaikki, jotka on ollu mulle inhottavii vois lahettaa talle puolella maailmaa opettelee hymyilemista. Mika ois siinakin mielessa hyva, koska taa on niin iso paikka, niin pienemmalla todennakoisyydella tulis tormattya.
Onneks Suomessakin voi valita. Kun tuun takas kotiin, leikin ainoastaan kivojen ihmisten kanssa. Mulkut voi leikkia keskenaan. Ihanan yksinkertaista tama ihmiselo.
perjantaina, lokakuuta 20, 2006
Kuvia
Auringonlasku Mazunte. Oli hyvaa treenia kiiveta tonne ylos.
Matkalla Mazunteen, ilmastointi hyvin tehokas.
Paikalliset Vallu ja Vili nauttivat meian kokkauksista.
Heppa matkalla kattelemaan auringonlaskua
keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006
Puerto Escondido ja Mazunte
Eihan me voitu Escondidoon jaada. Escondidon taika olis rikkoutunut hyvinkin pian, sitapaitsi siella satoi. Jatkettiin sitten yksien kunnon younien jalkeen tahan aika lahelle Mazunteen.
Luulen, etta kaikista parhaat muistot jaa aina itse paikoista toisiin liikkumisesta. Ja onhan bussin ikkunasta ulos tuijottaminen paljon antoisampaa taalla kuin kotosuomessa.
Sanotaan etta Helsingissa olisi muka toimiva julkinen liikenne. Pah, siella joutuu venailee kaikkia mahollisia kulkuneuvoja ja aina sataa. Suomessa on myos kovin hankala liftata.
Paastiin Mileenan kans tosi katevasti Collectivolla (sellanen hajoamispisteessa oleva pikkubussi/paku) aika lahelle San Angeliin, josta jatkoimme matkaa tietysti liftaten. Mulle avolavapakujen peralla matkustaminen alkaa olla jo tuttua. =)
Mazunte on alkeellisin paikka, missa oon ikina kaynyt. Lahetaan nyt vaikka siita, etta meidan huoneessa on vaan kaksi seinaa, katto joka peittaa vaan puolet huoneesta ja suihkusta tulee merivetta.
Mutta meilla on myos merinakoala, kaks riippumattoa ja kotielaimia; rapuja, gekkoja, miljoona muurahaista, koiranpentuja ja kissoja.
Eka yo oli aika hurja. Kauhee rankkasade ja meri kuulosti munkin korvaan aika pelottavalta. En nukkunut kauheen hyvin ja senkin ajan jonka nukuin nain painajaisia. -toista. Kuinka helvetin kauas sita pitaa oikein lahtea?
Aamulla oli kuitenkin ihana herata Miltsun vieresta, samalta tyynylta laineiden lipsatukseen. Krapulaakaan ei ollut juuri nimeksikaan. Vaikka taalla ei voi edes bileista puhua, ei se esta kaljan jatkuvaa kittaamista. Mul on hirveen hyva olla.
Jannaa, kuinka nopeesti sita oppii tahan joutenoloon. En oo kirjottanutkaan juuri mitaan. Oon vaan lukenut Erlend Loen uusinta kirjaa(L) ja hihitellyt ittekseni. Ma tuun lukee sen kirjan varmaan 10 kertaa tan reissun aikana.
Ollaan Mazuntessa lauantaihin asti, jonka jalkeen jatketaan jonnekkin. Yritetaan paasta Guatemalaan ennen marraskuuta opiskelee vahan espanjaa. Taidan tasta lahtea makoilemaan rannalle tai vaihtoehtoisesti riippumattoon. Mun ei tarvii ajatella mitaan.
Luulen, etta kaikista parhaat muistot jaa aina itse paikoista toisiin liikkumisesta. Ja onhan bussin ikkunasta ulos tuijottaminen paljon antoisampaa taalla kuin kotosuomessa.
Sanotaan etta Helsingissa olisi muka toimiva julkinen liikenne. Pah, siella joutuu venailee kaikkia mahollisia kulkuneuvoja ja aina sataa. Suomessa on myos kovin hankala liftata.
Paastiin Mileenan kans tosi katevasti Collectivolla (sellanen hajoamispisteessa oleva pikkubussi/paku) aika lahelle San Angeliin, josta jatkoimme matkaa tietysti liftaten. Mulle avolavapakujen peralla matkustaminen alkaa olla jo tuttua. =)
Mazunte on alkeellisin paikka, missa oon ikina kaynyt. Lahetaan nyt vaikka siita, etta meidan huoneessa on vaan kaksi seinaa, katto joka peittaa vaan puolet huoneesta ja suihkusta tulee merivetta.
Mutta meilla on myos merinakoala, kaks riippumattoa ja kotielaimia; rapuja, gekkoja, miljoona muurahaista, koiranpentuja ja kissoja.
Eka yo oli aika hurja. Kauhee rankkasade ja meri kuulosti munkin korvaan aika pelottavalta. En nukkunut kauheen hyvin ja senkin ajan jonka nukuin nain painajaisia. -toista. Kuinka helvetin kauas sita pitaa oikein lahtea?
Aamulla oli kuitenkin ihana herata Miltsun vieresta, samalta tyynylta laineiden lipsatukseen. Krapulaakaan ei ollut juuri nimeksikaan. Vaikka taalla ei voi edes bileista puhua, ei se esta kaljan jatkuvaa kittaamista. Mul on hirveen hyva olla.
Jannaa, kuinka nopeesti sita oppii tahan joutenoloon. En oo kirjottanutkaan juuri mitaan. Oon vaan lukenut Erlend Loen uusinta kirjaa(L) ja hihitellyt ittekseni. Ma tuun lukee sen kirjan varmaan 10 kertaa tan reissun aikana.
Ollaan Mazuntessa lauantaihin asti, jonka jalkeen jatketaan jonnekkin. Yritetaan paasta Guatemalaan ennen marraskuuta opiskelee vahan espanjaa. Taidan tasta lahtea makoilemaan rannalle tai vaihtoehtoisesti riippumattoon. Mun ei tarvii ajatella mitaan.
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
Eksoottisin 1-luokan bussimatka ikina
Heh, vielakin naurattaa... Nyt on vahan kiire, kun loppuu aika netista, joten taa tulee nopeesti.
490 pesoa ykkosluokan bussilipusta Citysta Puerto Escondidoon. Ennen kun istahdin upottavalle lahes vaakatasoon kaatuvalle penkilleni sanoin terminaalilla tapaamalleni tytolle rakastavani Meksikon busseja, heraisin tyytyvaisena Puerto Esconidossa.
Nain ei kuitenkaan kaynyt. Herasin viiden aikaan yolla siihen, kun intiaaninainen hakkasi minua lehdella paahan ja sanoi etta nyt on kiire. Kaikki kamat ulos. "Jipii, bussia ryostetaan, mullahan ei ole mukana kun kaikki mahollinen", ajattelin.
Kyse ei ollut kuitenkaan siita vaan Oaxacan tiesulusta. Jep jep, matka jatkui unenpopperossa tunnin odottelun jalkeen avolavapakulla oaxacan rajalle, jossa kavelimme tiesulun lapi. Ja seuraavaan peseroon, maaranpaana joku pikkukyla jossain pain Oaxacaa. Taisi olla Pinotepa.
Siina vaiheessa loppui Hannilta rahat. Kyseltyani kaikilta mahdollisilta, missa on lahin pankki, selvisi sen sijaitsevan noin 15 km johonkin suuntaan. Hah, siina vaiheessa hymyn hyytyminen oli hyvinkin lahella.
Onneks mexicolaisten mielesta lankkarit on aina kauniita ja ihania, vaikka ne haisisivat kuinka pahalle. Rafael maksoi mun seuraavan peseron. Ja matka jatkui onnellisesti seuraavat 4 tuntia polvet suussa, pissahataa potien aina Escondidoon asti.
oli ihana naha Mileena. Suihkun, parin kahvin ja useamman Coronan jalkeen olin taas mukana menossa.
490 pesoa ykkosluokan bussilipusta Citysta Puerto Escondidoon. Ennen kun istahdin upottavalle lahes vaakatasoon kaatuvalle penkilleni sanoin terminaalilla tapaamalleni tytolle rakastavani Meksikon busseja, heraisin tyytyvaisena Puerto Esconidossa.
Nain ei kuitenkaan kaynyt. Herasin viiden aikaan yolla siihen, kun intiaaninainen hakkasi minua lehdella paahan ja sanoi etta nyt on kiire. Kaikki kamat ulos. "Jipii, bussia ryostetaan, mullahan ei ole mukana kun kaikki mahollinen", ajattelin.
Kyse ei ollut kuitenkaan siita vaan Oaxacan tiesulusta. Jep jep, matka jatkui unenpopperossa tunnin odottelun jalkeen avolavapakulla oaxacan rajalle, jossa kavelimme tiesulun lapi. Ja seuraavaan peseroon, maaranpaana joku pikkukyla jossain pain Oaxacaa. Taisi olla Pinotepa.
Siina vaiheessa loppui Hannilta rahat. Kyseltyani kaikilta mahdollisilta, missa on lahin pankki, selvisi sen sijaitsevan noin 15 km johonkin suuntaan. Hah, siina vaiheessa hymyn hyytyminen oli hyvinkin lahella.
Onneks mexicolaisten mielesta lankkarit on aina kauniita ja ihania, vaikka ne haisisivat kuinka pahalle. Rafael maksoi mun seuraavan peseron. Ja matka jatkui onnellisesti seuraavat 4 tuntia polvet suussa, pissahataa potien aina Escondidoon asti.
oli ihana naha Mileena. Suihkun, parin kahvin ja useamman Coronan jalkeen olin taas mukana menossa.
Mexico City
Mikahan Cityssa mua niin kovasti viehattaa? Talla kertaa olin huomattavasti paremmin valmistautunut siihen kulttuurishokkiin, minka Zocalolla liehuva Meksikon lippu aiheuttaa pienessa matkustelijassa. En itkenyt edes vahan.
Kaikissa paikoissa tulisi kayda vain kerran. Varsinkin niissa paikoissa, joissa kateen on jaanyt hyvia muistoja. Meksiko City on kuitenkin poikkeus. Cityssa haahuilua ei vaan voi kuvailla. Meksiko City saa ihmisesta kaikki mahdolliset tunnetilat esiin.
Yritin sulkea pois kaikki epakohdat ja keskittya ainoastaan uuden ja ihmeellisen kokemiseen. Onnistuin siinakin paremmin kuin viimekerralla. Talla kertaa halusin ja myoskin uskalsin lahtea suureen maailmaan yksin. En tietenkaan ensimmaisena paivana, jonka vietimme koko hostellin porukalla Zocalolla pyorimiseen.
Paasin haastateltavaksi Mexico Cityn poliittisesta tilanteesta. Onneks olin aika hyvin perilla Oaxacan tilanteesta, mita ne tais hakeakin takaa. Daven mielesta olin kovin vakuuttava.
Kaksi paivaa Cityssa oli juuri sopivasti ilman hengitykselle sopimattomaksi toteamiseen ja muutamaan mukavaan museoon. Opiskelijakortista on ollut hyotya joka paikassa.
Kavin katsastamassa Frida Kahlon ja Leon Trotskyn museon, jossa pidin oppaille esitelman Suomen historiasta Venajan vallan aikana. Kaikki palaute mulle jos joku saa vaaraa informaatiota Trotskyn museossa koskien Suomea.
Luulen, etta joudun kaymaan cityssa viela vahintaan viisi kertaa, ennen kun oikeesti osaan ottaa sen oikeella tavalla. Kaikki se vastakohtaisuus jotenkin herkistaa liikaa. Onneks kaiken Citystressin voi nollata Escondidossa.
Kaikissa paikoissa tulisi kayda vain kerran. Varsinkin niissa paikoissa, joissa kateen on jaanyt hyvia muistoja. Meksiko City on kuitenkin poikkeus. Cityssa haahuilua ei vaan voi kuvailla. Meksiko City saa ihmisesta kaikki mahdolliset tunnetilat esiin.
Yritin sulkea pois kaikki epakohdat ja keskittya ainoastaan uuden ja ihmeellisen kokemiseen. Onnistuin siinakin paremmin kuin viimekerralla. Talla kertaa halusin ja myoskin uskalsin lahtea suureen maailmaan yksin. En tietenkaan ensimmaisena paivana, jonka vietimme koko hostellin porukalla Zocalolla pyorimiseen.
Paasin haastateltavaksi Mexico Cityn poliittisesta tilanteesta. Onneks olin aika hyvin perilla Oaxacan tilanteesta, mita ne tais hakeakin takaa. Daven mielesta olin kovin vakuuttava.
Kaksi paivaa Cityssa oli juuri sopivasti ilman hengitykselle sopimattomaksi toteamiseen ja muutamaan mukavaan museoon. Opiskelijakortista on ollut hyotya joka paikassa.
Kavin katsastamassa Frida Kahlon ja Leon Trotskyn museon, jossa pidin oppaille esitelman Suomen historiasta Venajan vallan aikana. Kaikki palaute mulle jos joku saa vaaraa informaatiota Trotskyn museossa koskien Suomea.
Luulen, etta joudun kaymaan cityssa viela vahintaan viisi kertaa, ennen kun oikeesti osaan ottaa sen oikeella tavalla. Kaikki se vastakohtaisuus jotenkin herkistaa liikaa. Onneks kaiken Citystressin voi nollata Escondidossa.
lauantaina, lokakuuta 14, 2006
Perilla Meksiko City
Vasyttaa ihan kauheesti. Ajattelin fiksuna tyttona etten nuku koneessa, joten oon nyt valvonu sellaset mukavat 25 tuntia. Kaytiin ostamassa vahan kaljaa kaupasta. Tana iltana ei tosiaan laheta ulos. Musta ei vaan ole siihen.
Hostellilla ei oo enaa ketaan tuttuja toissa. Mut eikohan naiden uusienkin kanssa ihan kivaa pideta. Ma en nyt tieda tasta Cityssa hengailusta viela mitaan. Taal sataa vetta. Saattaa olla etta huomenna lahtee dosa Puerto Escondidoon. Toisaalta ton mielyttavan lentomatkan jalkeen ei kyl ihan viela tee mieli lahtea 14 tunniks bussiin istuskelee.
Katellaanpa aamulla uudestaa ihan toisesta vinkkelista. Meen kiskoo mun kaljat loppuun ja nukkumaan.
Hostellilla ei oo enaa ketaan tuttuja toissa. Mut eikohan naiden uusienkin kanssa ihan kivaa pideta. Ma en nyt tieda tasta Cityssa hengailusta viela mitaan. Taal sataa vetta. Saattaa olla etta huomenna lahtee dosa Puerto Escondidoon. Toisaalta ton mielyttavan lentomatkan jalkeen ei kyl ihan viela tee mieli lahtea 14 tunniks bussiin istuskelee.
Katellaanpa aamulla uudestaa ihan toisesta vinkkelista. Meen kiskoo mun kaljat loppuun ja nukkumaan.
sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006
Yhteenveto
tälleen sunnuntaina on aina hyvä lähteä pohtimaan, mitä viikonaikana on saanu aikaseks. Siitä tulee sellanen ihana saamaton olo.
Kele sanoo aina, että mä olen hyvin ailahtelevainen tapaus. -epästabiili. Jep jep. Mä elän tälleen kausiluontosesti. Saatan jonkin viikon aikana nukkua vaan 25 tuntia kun on vaan niin kauheesti kaikkea, mitä pitää tehdä. Ja sitten on näitä viikkoja kun on aikaa lukea 6 kirjaa ja pelata 4 rundia golfia.
Minkä takia ei vois elellä silleen tasasesti, et kaikki tapahtumat jakaantuis jollain logiikalla fiksusti.
Ei mua kirjojen lukeminen yhtään ahdista. Sehän on kivaa ja joskus täytyykin lukea itselleen yliannostus. Lähinnä nyt tökkii tää golf. Ensinnäkin mä en osaa pelata sitä, jonka johdosta oon 85 % kierroksesta huonolla tuulella, kun en osu palloon. Miksi sitä täytyy siis pelata? Jaa, mietin ensi kesänä kaksi kertaa ennen jokaista mahdollista kierrosta.
Hengasin eilen pitkästä aikaa Riikan kanssa. Se taisi pelastaa tän viikon sosiaalisen puolen.
Mä olen edelleen sitä mieltä, että Suomen armeijainstituutio on vanhentunut ja sitä pitäis muuttaa. Se ei vaan voi olla oiken, että kaikki mulle rakkaat ihmiset on ilman puhelinta leirillä just se perkeleen kaks viikkoa ennen kun mä lähden!
Saattaa olla, että jopa meidänkin pojista voisi olla hyötyä sodan syttyessä, mutta mä en todellakaan ymmärrä mihin ne tarvitsee Anttia intissä iltaisin/öisin. Vaikka tarvitsisikin, mä tarviin enemmän.
Nyt mä alotan siivoo.
Kele sanoo aina, että mä olen hyvin ailahtelevainen tapaus. -epästabiili. Jep jep. Mä elän tälleen kausiluontosesti. Saatan jonkin viikon aikana nukkua vaan 25 tuntia kun on vaan niin kauheesti kaikkea, mitä pitää tehdä. Ja sitten on näitä viikkoja kun on aikaa lukea 6 kirjaa ja pelata 4 rundia golfia.
Minkä takia ei vois elellä silleen tasasesti, et kaikki tapahtumat jakaantuis jollain logiikalla fiksusti.
Ei mua kirjojen lukeminen yhtään ahdista. Sehän on kivaa ja joskus täytyykin lukea itselleen yliannostus. Lähinnä nyt tökkii tää golf. Ensinnäkin mä en osaa pelata sitä, jonka johdosta oon 85 % kierroksesta huonolla tuulella, kun en osu palloon. Miksi sitä täytyy siis pelata? Jaa, mietin ensi kesänä kaksi kertaa ennen jokaista mahdollista kierrosta.
Hengasin eilen pitkästä aikaa Riikan kanssa. Se taisi pelastaa tän viikon sosiaalisen puolen.
Mä olen edelleen sitä mieltä, että Suomen armeijainstituutio on vanhentunut ja sitä pitäis muuttaa. Se ei vaan voi olla oiken, että kaikki mulle rakkaat ihmiset on ilman puhelinta leirillä just se perkeleen kaks viikkoa ennen kun mä lähden!
Saattaa olla, että jopa meidänkin pojista voisi olla hyötyä sodan syttyessä, mutta mä en todellakaan ymmärrä mihin ne tarvitsee Anttia intissä iltaisin/öisin. Vaikka tarvitsisikin, mä tarviin enemmän.
Nyt mä alotan siivoo.
lauantaina, lokakuuta 07, 2006
Saamattomuutta ilmassa
Lähtö tj 6. Matkajärjestelyt ei ole ihan vielä siinä jamassa, et kohta voisi hyvillä mielin ampaista toiselle puolelle maapalloa. Viimereissusta tais jäädä "mañana, mañana" vähän päälle. Naurattaa jo vähän valmiiks, kun mietin sitä torstai-illan paniikkia, kun mitään ei ole pakattuna ja 50:lle ihmiselle pitäis vielä keretä käydä sanomassa heipparallat. Perus-Hannia.
Onneks mä olen lännen nopein lähtijä. Antin vanhemmat tulee meille evakkoon kattoremonttia karkuun viikko mun lähdön jälkeen. Mä en ole lännen nopein siivoaja. Nopeestihan kaikki irtonaiset kamat tunkee vaatehuoneeseen ja pölynimurilla vähän surauttaa sohvan edestä. Tällä kertaa se ei taida kuitenkaan ihan riittää.
Jos joku saa mut kiinni kirjojen imuroinnista tän visiitin vuoksi, täytynee pidentää reissua vähintään 20:llä vuodella. Siihen mä en lähde. Koko mun siivous saattaa sitäpaitsi mennä ihan hukkaan. Antti on koko viikonlopun lomilla. Meillä saattaa olla Hanninlähtö-bileet.
Mä koin valaistumisen. Mähän kannan kaiken epäilyttävän materiaalin suoraan kellariin ja heitän avaimen rinkan pohjalle. Meidän syntisestä kodista tulee intellektuelli, tylsä ja ennenkaikkea hohtavan steriili. -enpä aloita vielä, onhan tässä aikaa...
Onneks mä olen lännen nopein lähtijä. Antin vanhemmat tulee meille evakkoon kattoremonttia karkuun viikko mun lähdön jälkeen. Mä en ole lännen nopein siivoaja. Nopeestihan kaikki irtonaiset kamat tunkee vaatehuoneeseen ja pölynimurilla vähän surauttaa sohvan edestä. Tällä kertaa se ei taida kuitenkaan ihan riittää.
Jos joku saa mut kiinni kirjojen imuroinnista tän visiitin vuoksi, täytynee pidentää reissua vähintään 20:llä vuodella. Siihen mä en lähde. Koko mun siivous saattaa sitäpaitsi mennä ihan hukkaan. Antti on koko viikonlopun lomilla. Meillä saattaa olla Hanninlähtö-bileet.
Mä koin valaistumisen. Mähän kannan kaiken epäilyttävän materiaalin suoraan kellariin ja heitän avaimen rinkan pohjalle. Meidän syntisestä kodista tulee intellektuelli, tylsä ja ennenkaikkea hohtavan steriili. -enpä aloita vielä, onhan tässä aikaa...
perjantaina, lokakuuta 06, 2006
Mileena on onnelliseti perillä, muuten ei niin hyvä päivä.
Huh, tänä yönä taidan saada taas unta. Mileena lähetti Mexicosta viestiä, että on edelleen elävien kirjoissa. Ei varmaan pitäis stressata näin paljon miltsun hyvinvoinnista, mutta vaikeetahan se on, kun on itse käynyt yhtä kaaoottisessa paikassa kun Mexico City.
Mun lähtöön ei oo enää montaa päivää. Pitäis varmaan alkaa vähän ajatella tulevaa lähtöä, ei vaan jotenkin vielä oo sitä lähdöntunnelmaa aistittavissa. Tuntuu loppupeleissä liian hyvältä täällä Suomessa. Lähteminen on tosi vaikeaa, jos ei ole pakottavaa tarvetta päästä pois.
Seurustelukin tuntuu taas aika ihanalta. Hassua, kuinka asioita alkaa arvostamaan, niiden valuessa loppuun. Samasta syystä varmaankin viimeinen karkki pussista maistuu aina parhaalta.
Ideaaleintahan olisi luultavasti pareittain reissaaminen. -ainakin teoriassa. Ehkä reissauksen syvin olemus kuitenkin hukkuisi liikaan turvallisuudentunteeseen ja liian pieniin ympyröihin. Jaa, en tiedä, Sekin täytyy kokeilla käytännössä.
Parisuhde vie maailmalla liitelystä terävimmän kärjen. Autiot rannat ja vesiputouksen alla fiilistelyt kun haluaisi kokea tietysti jonkun itsellen tärkeän kanssa. Nettikahviloissa päivittäin istuskelukin tuo liikaa mieleen Suomen räntäsateet ja nyrpeät naamat. Miksi ei vaan voisi unohtaa koko Eurooppaa ja kotona odottavia pikkuongelmia edes sen yhden reissun ajaksi.
Ei, en varmaankaan haluisi unohtaa Anttia reissun ajaksi, mutta kuinka paljon parempaa travellaus olisikaan, jos ikävän unohtaisi pakata mukaan.
Mun lähtöön ei oo enää montaa päivää. Pitäis varmaan alkaa vähän ajatella tulevaa lähtöä, ei vaan jotenkin vielä oo sitä lähdöntunnelmaa aistittavissa. Tuntuu loppupeleissä liian hyvältä täällä Suomessa. Lähteminen on tosi vaikeaa, jos ei ole pakottavaa tarvetta päästä pois.
Seurustelukin tuntuu taas aika ihanalta. Hassua, kuinka asioita alkaa arvostamaan, niiden valuessa loppuun. Samasta syystä varmaankin viimeinen karkki pussista maistuu aina parhaalta.
Ideaaleintahan olisi luultavasti pareittain reissaaminen. -ainakin teoriassa. Ehkä reissauksen syvin olemus kuitenkin hukkuisi liikaan turvallisuudentunteeseen ja liian pieniin ympyröihin. Jaa, en tiedä, Sekin täytyy kokeilla käytännössä.
Parisuhde vie maailmalla liitelystä terävimmän kärjen. Autiot rannat ja vesiputouksen alla fiilistelyt kun haluaisi kokea tietysti jonkun itsellen tärkeän kanssa. Nettikahviloissa päivittäin istuskelukin tuo liikaa mieleen Suomen räntäsateet ja nyrpeät naamat. Miksi ei vaan voisi unohtaa koko Eurooppaa ja kotona odottavia pikkuongelmia edes sen yhden reissun ajaksi.
Ei, en varmaankaan haluisi unohtaa Anttia reissun ajaksi, mutta kuinka paljon parempaa travellaus olisikaan, jos ikävän unohtaisi pakata mukaan.
tiistaina, lokakuuta 03, 2006
Nyt on hyvä fiilis lähtee
Oikeesti on, pikkujurri auttaa aina. Vietetään Rinpen kans Mileenan läksiäisii ilman Mileenaa. Ei yhtään paha.
Lorvimisen sietämötöntä tuskaa
Tää ei todellakaan sovi mulle, aivan liikaa aikaa ajatella asioita. Mileena lähtee reissuun huomenna. Mä stressaan siitä, miten se pärjää. Muutenkin jonkinlainen matka-ahdistus päällä. Perjaatteessa on tajuttoman siistiä lähtee taas luuhaamaan maailmalle, mut toisaalta 4 kuukautta jo ihan aikamääreenäkin tuntuu aika paljolta.
Yritin tänään näyttää äidille kartalta vähän meidän matkasuunnitelmaa. Oli jokseenkin suuntaa-antava. Mulla ei edelleenkään ole mitään kunnollista ajatusta mihin suuntaan siellä pitäis mennä. Toisaalta viimekerrallakin mun hieno matkaplääni petti kolmantena päivänä.
Tää ei vaan tunnu yhtään samalta kun viime kerralla. Laskin päiviä lähtöön jo tammikuusta. Nyt en taida olla edes varma monta päivää mun lähtöön on. Reilu viikko?
Eniten mua varmaan ahdistaa Mileena. Lähinnä se, miten me tullaan toimeen niin pitkä aika. Eikä kyl tunnu kauheen kivalta jättää Anttiakaan tänne neljäks kuukaudeks. Siitä tulee aika huono olo ihmisenä, kun tietoiseti satuttaa toista.
Mutta kuten tekstistä pystyy päättelemään, alan olla taas siinä jamassa, että Suomen pimeyttä on pakko lähteä karkuun. Ihan vaan jo perspektiivinkin takia. Kaikkihan on perjaatteessa oikein hyvin. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta Suomessa mulle on vaan niin paljon vaikeempaa olla onnellinen ja nauttia pikkujutuista, kun reissun päällä.
Ihanaa, Riina tuli. Nyt pari Crowmoorea parvekkeella ni tuntuu taas namilta tää elämä.
Yritin tänään näyttää äidille kartalta vähän meidän matkasuunnitelmaa. Oli jokseenkin suuntaa-antava. Mulla ei edelleenkään ole mitään kunnollista ajatusta mihin suuntaan siellä pitäis mennä. Toisaalta viimekerrallakin mun hieno matkaplääni petti kolmantena päivänä.
Tää ei vaan tunnu yhtään samalta kun viime kerralla. Laskin päiviä lähtöön jo tammikuusta. Nyt en taida olla edes varma monta päivää mun lähtöön on. Reilu viikko?
Eniten mua varmaan ahdistaa Mileena. Lähinnä se, miten me tullaan toimeen niin pitkä aika. Eikä kyl tunnu kauheen kivalta jättää Anttiakaan tänne neljäks kuukaudeks. Siitä tulee aika huono olo ihmisenä, kun tietoiseti satuttaa toista.
Mutta kuten tekstistä pystyy päättelemään, alan olla taas siinä jamassa, että Suomen pimeyttä on pakko lähteä karkuun. Ihan vaan jo perspektiivinkin takia. Kaikkihan on perjaatteessa oikein hyvin. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta Suomessa mulle on vaan niin paljon vaikeempaa olla onnellinen ja nauttia pikkujutuista, kun reissun päällä.
Ihanaa, Riina tuli. Nyt pari Crowmoorea parvekkeella ni tuntuu taas namilta tää elämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)