Huh, tänä yönä taidan saada taas unta. Mileena lähetti Mexicosta viestiä, että on edelleen elävien kirjoissa. Ei varmaan pitäis stressata näin paljon miltsun hyvinvoinnista, mutta vaikeetahan se on, kun on itse käynyt yhtä kaaoottisessa paikassa kun Mexico City.
Mun lähtöön ei oo enää montaa päivää. Pitäis varmaan alkaa vähän ajatella tulevaa lähtöä, ei vaan jotenkin vielä oo sitä lähdöntunnelmaa aistittavissa. Tuntuu loppupeleissä liian hyvältä täällä Suomessa. Lähteminen on tosi vaikeaa, jos ei ole pakottavaa tarvetta päästä pois.
Seurustelukin tuntuu taas aika ihanalta. Hassua, kuinka asioita alkaa arvostamaan, niiden valuessa loppuun. Samasta syystä varmaankin viimeinen karkki pussista maistuu aina parhaalta.
Ideaaleintahan olisi luultavasti pareittain reissaaminen. -ainakin teoriassa. Ehkä reissauksen syvin olemus kuitenkin hukkuisi liikaan turvallisuudentunteeseen ja liian pieniin ympyröihin. Jaa, en tiedä, Sekin täytyy kokeilla käytännössä.
Parisuhde vie maailmalla liitelystä terävimmän kärjen. Autiot rannat ja vesiputouksen alla fiilistelyt kun haluaisi kokea tietysti jonkun itsellen tärkeän kanssa. Nettikahviloissa päivittäin istuskelukin tuo liikaa mieleen Suomen räntäsateet ja nyrpeät naamat. Miksi ei vaan voisi unohtaa koko Eurooppaa ja kotona odottavia pikkuongelmia edes sen yhden reissun ajaksi.
Ei, en varmaankaan haluisi unohtaa Anttia reissun ajaksi, mutta kuinka paljon parempaa travellaus olisikaan, jos ikävän unohtaisi pakata mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti