Tuntuu aika oudolta olla kotona. Kesän aikana sitä jotenkin tottui siihen, että kaikki päivät oli töissä ja vapaapäiviä ei todellakaan tuhlattu kotona nyhväämiseen. Tää on siis todella outoa.
Mä en oo tottunu tälläseen stressittömään tilaan. Että mullako ei muka olis kiire mihinkään? Ei tällänen fiilis sovi Suomeen. Mä vaan nukun koko ajan ihan vaan sen takia, koska mä voin.
Laitoin mun elämää toissapäivänä vähän järjestykseen. Kävin sanomassa koulussa, että en enää ainakaan tänä vuonna tule käymään siellä. Opiskelen käytännön matkailualaa itsenäisesti siis. Ensi keväänä voin siis ihan hyvällä omallatunnolla lukea pääsykokeisiin koko kevään.
Ostin rinkan. Tällä kertaa voin siis jättää jeesusteipin kotiin. Entisen rinkan kanssa oli pieniä kasassa-pysymis-ongelmia.
Mua väsyttää taas. Mä luulen, että poden nyt koko kesän krapulat. On tuntunu tosi krapulaiselta koko viikon. Mitään en ole kuitenkaan juonut. Hyvä minä!
Muutenkin ihan hyvä alkaa laittaa elämää taas järjestykseen, ni on kivempi sit tulla reissusta takas kotiin. Mä olen jopa siivonnut vähän. Ihanaa kun joka paikassa tuoksuu sitruunalle.
Vähän on sekava olo. Onneks Rimpe tulee kohta. Yksin ei oo kauheen kivaa hengaa.
torstaina, syyskuuta 28, 2006
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Lennot varattu!!!
Mä lähden oikeesti!
13.10 lähtö
13.2 paluu
Mun rakas poikaystävä saa slaagin. 4 kuukautta! Mun taloudellinen jama on aika heikko, mut aina sitä ollaan jotenkin pärjätty.
Kaikki surulliset ihmiset pitäis lähettää tarpeeks pitkäks aikaa tarpeeks pitkälle.
Mä lähden stadiin ostamaan itselleni uuden rinkan ja juttelemaan tuntemattomille.
13.10 lähtö
13.2 paluu
Mun rakas poikaystävä saa slaagin. 4 kuukautta! Mun taloudellinen jama on aika heikko, mut aina sitä ollaan jotenkin pärjätty.
Kaikki surulliset ihmiset pitäis lähettää tarpeeks pitkäks aikaa tarpeeks pitkälle.
Mä lähden stadiin ostamaan itselleni uuden rinkan ja juttelemaan tuntemattomille.
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
Tästä kuvasta tulee aina hyvä mieli
Tulumissa, Mexicossa vedettiin ekaks kauheet lärvit hostelilla pelaten saksalaista juomapeliä, jonka jälkeen laitettiin hirveitä summia livemusaan. Bändi veloitti jokaisesta biisistä erikseen. Ainoa biisi, mikä haluttiin kuulla oli Quantanamera ja me halutiin kuulla se hyvin monta kertaa. Vitsi, mä muistan kuinka hyvä fiilis mulla sillon oli.
Paha mieli
Mulla on. En tajua edes miksi, mutta kun vaan on. Kaikki tuntuu vaan perkeleen pahalta. Mä en edes jaksa tehdä tilanteelle mitään. Tekis mieli vaan maata lattialla ja itkee. Mut en voi, koska en oo jaksanu imuroida.
Kaikki mun ongelmat johtuu siitä etten osaa sanoa ei. Mä kasaan ittelleni liikaa juttuja, joita en sit kerkee hoitaa, jonka jälkeen tulee morkkis, kun ei kerkeä eikä jaksa tehdä puoliakaan niistä jutuista.
Mun pitäis olla tälläkin hetkellä koulussa. Mä oikeesti saattaisin tykätä siitä opinahjosta, mutta ne läsnäolopakot tunneilla ei oikeen sovellu mulle. Mä en yksinkertaisesti vaan ehdi käydä siellä päivittäin ja mun prioriteettikaaviossa se koulu ei ole kauheen korkeella.
Kaikki mun ongelmat johtuu siitä etten osaa sanoa ei. Mä kasaan ittelleni liikaa juttuja, joita en sit kerkee hoitaa, jonka jälkeen tulee morkkis, kun ei kerkeä eikä jaksa tehdä puoliakaan niistä jutuista.
Mun pitäis olla tälläkin hetkellä koulussa. Mä oikeesti saattaisin tykätä siitä opinahjosta, mutta ne läsnäolopakot tunneilla ei oikeen sovellu mulle. Mä en yksinkertaisesti vaan ehdi käydä siellä päivittäin ja mun prioriteettikaaviossa se koulu ei ole kauheen korkeella.
tiistaina, syyskuuta 19, 2006
Historian havinaa, näitä kirjottelin kun viimeksi tulin reissusta kotiin.
2005-12-30 @ 01:51:46 kirjoittaja hanniTagit:
Mä olen säälittävä
Mutta eikös ongelman myöntäminen ole ensiaskel parannukseen. Kello on puol kolme yöllä ja mä yritän riekkua valveilla ja odottaa et rakas poikaystäväni tulis laneilta kotiin. Toki mä voisin mennä nukkumaan.
Toisaalta kirjottaminen on aika terapeuttista. Jos vielä uskaltais kirjottaa kaiken minkä haluaisi. Mä olen vaan aika helposti tunnistettavissa tosta mun nimestä. Enpä tosiaan ajatellut sitäkään kun tän blogin pistin tänään pystyyn.
Mä olen huomannut että mua ahdistaa aika usein täällä kylmässä ja pimeessä Suomessa. Mua ahdisti ihan kauheesti viime syksynä, joten lähdin ahdistusta karkuun Mexicoon. Se auttoi. Tulin takasin ja ahdistuskin tuli. Aika pelottava ajatus, että olen kokopäivä-onnellinen ainoastaan rinkka selässä vieraiden ihmisten ympäröimänä.
Ei saa ymmärtää väärin. Oli kiva tulla takaisin kotiin. Mutta menee vaan niin väärinpäin. Kotona on kiva olla pari viikkoa kerrallaan ns. lomalla ja haahuilla loppuaika maailmalla. Selvästi joku ohjelmointivirhe mussa.
Mun pitäis aivan selkeesti jatkaa matkustelua mahdollisimman pian, mutta kultani mun on täällä kotona, joka ei lähde. Eli joudun lähtemään aina yksin. Toisaalta yksin lähtemällä varmistaa sen, että ei ole yksin. Joten jatkan lähtemistä yksin.
Eiks tähän aikaan yöstä voi laittaa kaiken sekavuuden ja muunkin väsymyksen piikkiin?
Tila: Julkaistu 2005-12-30 @ 01:23:34 kirjoittaja hanniTagit:
Loistavaa ajanvietettä.
1: Ota lähin kirja ja katso siitä sivu 18, rivi neljä. Kirjoita mitä siinä lukee: jotain apua siitä oli kuitenkin tähän mennessä ollut (Hiroshiman portti)
2: Ojenna vasen kätesi niin pitkälle kuin pystyt. Mitä kosketat ensimmäisenä?: poikaystävän jenkkifutispysti
3: Mitä katsoit viimeksi TV:stä?: Everwood
4: Arvaa aika ilman kelloon katsomista: 01:15
5: Katso kelloosi - mitä se näyttää?:01:09
6: Mitä muuta kuin tietokoneen kuulet nyt?: en juuri mitään
7: Milloin viimeksi kävit ulkona ja mitä teit siellä?: Röökillä hetki sitten tossa pihalla
8: Missä nettisivulla kävit ennen kuin katsoit sähköpostisi?: avasin vaan messengerin
9: Millaiset vaatteet sinulla on ylläsi?: miesten bokserit ja t-paita (mun yöasu)
10: Näitkö viime yönä unta? Millaista?: Siin tapahtu ihan kauheesti kaikkee. Ainakin yhet häät, lukion kevätjuhla, jossa vararehtori teki spagaatin alasti
11: Mille nauroit viimeksi?: poikaystävän jollekkin hassulle jutulle
12: Mitä huoneesi seinillä on?: kirjahylly
13: Oletko nähnyt mitään outoa viime aikoina?: kaks miespuolista hevaria kielet toistensa kurkussa.
14: Mitä ajattelet tästä kyselystä?: Aivan loistavia!
15: Minkä elokuvan näit viimeksi?: Pulp Fiction
16: Jos tulisit multimiljonääriksi, mitä ostaisit?: Uuden rinkan ja suoraan Hesa-Vantaalle. Ekaks Mexico Cityyn moikkaamaan kavereita ja kattomaan loput väli-Amerikasta, mitä viimeks jäi näkemättä. Sen jälkeen seuraavat kymmenen vuotta aina sinne minne milloinkin tekisi mieli mennä. Mä olisin hyvin onnellinen.
17: Kerro itsestäsi jotain sellaista, mitä muut eivät tiedä?: Oikeesti mä en ole niin onnellinen kun annan ymmärtää
18: Jos voisit vaihtaa maailmassa yhden asian, huolimatta syyllisyydestä tai politiikasta, minkä vaihtaisit?: Lastentekoajokortti. Ykskään lapsi ei joutuis äitinsä puukotettavaks ja poltettavaks.
19: Pidätkö tanssimisesta?: Jep, lattareita.
20: Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?: Voisin ja aion myös käytännössä kokeilla mahd. pian.
21: Minkä kirjan luit viimeksi?: Trainspotting, aika erikoinen...
22: Kuinka monta huonetta kodissasi on?: 2 h ja keittiö + parveke ja vessa
23: Mikä uutinen on viime aikoina mietityttänyt sinua?: Presidentin vaalit
24: Mitä näet katsoessasi ulos ikkunasta?: Säkkipimeetä.
25: Mitä sinulle tulee mieleen sanasta punainen?: intohimo
Tila: Yksityinen 2005-12-29 @ 17:24:38 kirjoittaja hanniTagit:
Kotona taas
Suomi ei tunnu mun kodilta. Sellanen väliinputoaja fiilis. Kaikki kaatuu jotenkin niskaan täällä. Tälle ahdistukselle vois toki tehdä jotain, mut helpompi on vaan rypeaä. Hauskinta tässä on varmaan se, että mulla on kaikki oikein hyvin. Tai niin ainakin kuvittelis. Ja mitä enemmän mä mietin onks kaikki hyvin, niin sitä paremmalta kaikki tuntuu.
Ongelma on vaan siinä, että mä en mieti, kuinka hyvin asiat on. Mä mietin aina, kuinka ne vois olla paremmin. Eli minne päin maailmaa sitä lähtisi seuraavaksi. Mut mä tosiaan yritän nyt olla onnellinen ja mahdollisimman vähän ahdistunut täällä koto- Suomessa. Mä tarviin vaan actionia. Täällä ei tapahdu mitään.
Ei Mexicossakaan tainnut joka päivä mitään ihmeempää tapahtua. Ehkä siellä oli vaan helpompi ottaa kaikesta kaikki irti.
Mä olen säälittävä
Mutta eikös ongelman myöntäminen ole ensiaskel parannukseen. Kello on puol kolme yöllä ja mä yritän riekkua valveilla ja odottaa et rakas poikaystäväni tulis laneilta kotiin. Toki mä voisin mennä nukkumaan.
Toisaalta kirjottaminen on aika terapeuttista. Jos vielä uskaltais kirjottaa kaiken minkä haluaisi. Mä olen vaan aika helposti tunnistettavissa tosta mun nimestä. Enpä tosiaan ajatellut sitäkään kun tän blogin pistin tänään pystyyn.
Mä olen huomannut että mua ahdistaa aika usein täällä kylmässä ja pimeessä Suomessa. Mua ahdisti ihan kauheesti viime syksynä, joten lähdin ahdistusta karkuun Mexicoon. Se auttoi. Tulin takasin ja ahdistuskin tuli. Aika pelottava ajatus, että olen kokopäivä-onnellinen ainoastaan rinkka selässä vieraiden ihmisten ympäröimänä.
Ei saa ymmärtää väärin. Oli kiva tulla takaisin kotiin. Mutta menee vaan niin väärinpäin. Kotona on kiva olla pari viikkoa kerrallaan ns. lomalla ja haahuilla loppuaika maailmalla. Selvästi joku ohjelmointivirhe mussa.
Mun pitäis aivan selkeesti jatkaa matkustelua mahdollisimman pian, mutta kultani mun on täällä kotona, joka ei lähde. Eli joudun lähtemään aina yksin. Toisaalta yksin lähtemällä varmistaa sen, että ei ole yksin. Joten jatkan lähtemistä yksin.
Eiks tähän aikaan yöstä voi laittaa kaiken sekavuuden ja muunkin väsymyksen piikkiin?
Tila: Julkaistu 2005-12-30 @ 01:23:34 kirjoittaja hanniTagit:
Loistavaa ajanvietettä.
1: Ota lähin kirja ja katso siitä sivu 18, rivi neljä. Kirjoita mitä siinä lukee: jotain apua siitä oli kuitenkin tähän mennessä ollut (Hiroshiman portti)
2: Ojenna vasen kätesi niin pitkälle kuin pystyt. Mitä kosketat ensimmäisenä?: poikaystävän jenkkifutispysti
3: Mitä katsoit viimeksi TV:stä?: Everwood
4: Arvaa aika ilman kelloon katsomista: 01:15
5: Katso kelloosi - mitä se näyttää?:01:09
6: Mitä muuta kuin tietokoneen kuulet nyt?: en juuri mitään
7: Milloin viimeksi kävit ulkona ja mitä teit siellä?: Röökillä hetki sitten tossa pihalla
8: Missä nettisivulla kävit ennen kuin katsoit sähköpostisi?: avasin vaan messengerin
9: Millaiset vaatteet sinulla on ylläsi?: miesten bokserit ja t-paita (mun yöasu)
10: Näitkö viime yönä unta? Millaista?: Siin tapahtu ihan kauheesti kaikkee. Ainakin yhet häät, lukion kevätjuhla, jossa vararehtori teki spagaatin alasti
11: Mille nauroit viimeksi?: poikaystävän jollekkin hassulle jutulle
12: Mitä huoneesi seinillä on?: kirjahylly
13: Oletko nähnyt mitään outoa viime aikoina?: kaks miespuolista hevaria kielet toistensa kurkussa.
14: Mitä ajattelet tästä kyselystä?: Aivan loistavia!
15: Minkä elokuvan näit viimeksi?: Pulp Fiction
16: Jos tulisit multimiljonääriksi, mitä ostaisit?: Uuden rinkan ja suoraan Hesa-Vantaalle. Ekaks Mexico Cityyn moikkaamaan kavereita ja kattomaan loput väli-Amerikasta, mitä viimeks jäi näkemättä. Sen jälkeen seuraavat kymmenen vuotta aina sinne minne milloinkin tekisi mieli mennä. Mä olisin hyvin onnellinen.
17: Kerro itsestäsi jotain sellaista, mitä muut eivät tiedä?: Oikeesti mä en ole niin onnellinen kun annan ymmärtää
18: Jos voisit vaihtaa maailmassa yhden asian, huolimatta syyllisyydestä tai politiikasta, minkä vaihtaisit?: Lastentekoajokortti. Ykskään lapsi ei joutuis äitinsä puukotettavaks ja poltettavaks.
19: Pidätkö tanssimisesta?: Jep, lattareita.
20: Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?: Voisin ja aion myös käytännössä kokeilla mahd. pian.
21: Minkä kirjan luit viimeksi?: Trainspotting, aika erikoinen...
22: Kuinka monta huonetta kodissasi on?: 2 h ja keittiö + parveke ja vessa
23: Mikä uutinen on viime aikoina mietityttänyt sinua?: Presidentin vaalit
24: Mitä näet katsoessasi ulos ikkunasta?: Säkkipimeetä.
25: Mitä sinulle tulee mieleen sanasta punainen?: intohimo
Tila: Yksityinen 2005-12-29 @ 17:24:38 kirjoittaja hanniTagit:
Kotona taas
Suomi ei tunnu mun kodilta. Sellanen väliinputoaja fiilis. Kaikki kaatuu jotenkin niskaan täällä. Tälle ahdistukselle vois toki tehdä jotain, mut helpompi on vaan rypeaä. Hauskinta tässä on varmaan se, että mulla on kaikki oikein hyvin. Tai niin ainakin kuvittelis. Ja mitä enemmän mä mietin onks kaikki hyvin, niin sitä paremmalta kaikki tuntuu.
Ongelma on vaan siinä, että mä en mieti, kuinka hyvin asiat on. Mä mietin aina, kuinka ne vois olla paremmin. Eli minne päin maailmaa sitä lähtisi seuraavaksi. Mut mä tosiaan yritän nyt olla onnellinen ja mahdollisimman vähän ahdistunut täällä koto- Suomessa. Mä tarviin vaan actionia. Täällä ei tapahdu mitään.
Ei Mexicossakaan tainnut joka päivä mitään ihmeempää tapahtua. Ehkä siellä oli vaan helpompi ottaa kaikesta kaikki irti.
20 wee ja silti teini -kovin epäkypsä teini.
Tänään on mun syntymäpäivä. Röökillä istuskellessa tulee aina ajatelleeksi ihmeellisiä juttuja. Voisikohan olla mahdollista, että olisin 10 vuotta etuajassa? Äiti oli samaiset 20 vuotta vanha, kun mä synnyin.
Oliskohan mut ollut tarkoitus pyöräyttää mukaan tähän rumbaan vuonna 96 eikä 86? Aika usein on sellanen olo, ettei ihan sovi kuvaan. Jospa mä en olekaan outo, ainoastaan etuajassa.
Helpompi ajatella, ettei itsessä olisi vikaa. Jos osaa ajatella omat ongelmat ulkoisista tekijöistä johtuviksi eikä itsestään, psyykkinen tasapaino säilyy. -Heh, mä sanoin tuon. Ihan kun mussa olis mitään järkeä.
Oliskohan mut ollut tarkoitus pyöräyttää mukaan tähän rumbaan vuonna 96 eikä 86? Aika usein on sellanen olo, ettei ihan sovi kuvaan. Jospa mä en olekaan outo, ainoastaan etuajassa.
Helpompi ajatella, ettei itsessä olisi vikaa. Jos osaa ajatella omat ongelmat ulkoisista tekijöistä johtuviksi eikä itsestään, psyykkinen tasapaino säilyy. -Heh, mä sanoin tuon. Ihan kun mussa olis mitään järkeä.
maanantaina, syyskuuta 18, 2006
Juttuja onnellisuudesta ja onnellisista ihmisistä
Mulla on oma masennuskirja, Erlend Loen Supernaivi. Se kirja palauttaa maanpinnalle. Onnellisuus on pienistä jutuista kiinni.
Onnellisuus on pieniä valintoja. Onnelliset ihmiset osaavat valita asioita, jotka piristävät masennuksen sijaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan he siis välttävät asioita, jotka tekevät surulliseksi ja pyrkivät tilanteisiin, jotka tekevät onnelliseksi.
Ehkä se kirja sai mut sekaisin. Taidan olla liian ehdoton.
Lopetin tänään mun työt. Tottakai olisin voinut jatkaa ja nieleskellä kyyneleitä loppukauden, mutta en vaan jaksanut katsoa itseäni surullisena. Otin sen duunin liian vakavasti ja kaiken negatiivisen palautteen vielä vakavammin.
Mulle on aina ollut vaikeaa ottaa negatiivista palautetta vastaan. En osaa ottaa duunia duunina, vaan otan itseeni jokaisen pahan sanan. Toisaalta kukaan ei olisi mun tilanteessani jäänyt sinne. Henkinen nujerrus: pomo 6, Hanni 0.
Olisikohan helpompaa olla kiltti tyttö, joka puhuu ainoastaan puhuteltaessa ja tyytyy siihen mitä annetaan?
Ehkä sekin on yksi tapa olla onnellinen. Ehkä se voi jollekulle kiltille ja kunnolliselle tytölle olla onnellisuuden maksimaalinen taso. Vähään tyytyminen ei oikeasti taida olla mikään merkityksetön taito. Voisin haluta sitä ripauksen.
Entä jos mikään ei riitä. Jos aina jokin asia voisi olla paremmin. Tässä suhteessa minulla taitaa olla munat. Miksiköhän miehen euro on naiselle edelleen 80 centtiä? Koska tytöt kasvatetaan tyytymään vähään. Ja niinkuin rakas isäni sanoi, minut on kasvatettu pellossa. -Kiitos äiti.
Vaikka elämä olisi helpompaa "kunnon tyttönä", taidan silti valita oman oudon tapani olla ja parantaa maailmaa omalta kohdaltani.
Viimeinen päivä töissä
Olin caddiemaster golfkentällä. Todella mukava duuni, voin suositella kaikille. Voisi kuvitella golfareiden olevan ruutuhousuihin puettuja itsekorostuneita snobeja. -Yleinen harhaluulo, mutta täysin pötyä.
Tänään piti valita caddiemastereiden suosikki kauden varrelta. Koko jäsenistöstä (n. 900 pelaajaa) löytyy vain kaksi henkilöä, joille en palkintoa antaisi. Nämä kaksikin kiukuttelivat ainoastaan ajoittain.
Kesästä jäi käteen paljon hyviä muistoja. Sain tasoituksenikin laskettua 34:än.
Pisimmät ja kauneimmat draivit lyötiin tänä kesänä Hietsun rannasta suoraan mereen, taivaalle tähdäten. Henukaan ei saanut pudotettua yhtään tähteä taivaalta, mutta tunnistan tähtikuvioista nykyään Otavan lisäksi myös Pikku Karhun.
Tein elämäni ensimmäisen birkun ja sain todella kaunista palautetta muutamalta asiakkaalta. Oli ihanaa huomata, kuinka pienistä asioista ja sanoista voi tulla todella onnelliseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)