Mulla on oma masennuskirja, Erlend Loen Supernaivi. Se kirja palauttaa maanpinnalle. Onnellisuus on pienistä jutuista kiinni.
Onnellisuus on pieniä valintoja. Onnelliset ihmiset osaavat valita asioita, jotka piristävät masennuksen sijaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan he siis välttävät asioita, jotka tekevät surulliseksi ja pyrkivät tilanteisiin, jotka tekevät onnelliseksi.
Ehkä se kirja sai mut sekaisin. Taidan olla liian ehdoton.
Lopetin tänään mun työt. Tottakai olisin voinut jatkaa ja nieleskellä kyyneleitä loppukauden, mutta en vaan jaksanut katsoa itseäni surullisena. Otin sen duunin liian vakavasti ja kaiken negatiivisen palautteen vielä vakavammin.
Mulle on aina ollut vaikeaa ottaa negatiivista palautetta vastaan. En osaa ottaa duunia duunina, vaan otan itseeni jokaisen pahan sanan. Toisaalta kukaan ei olisi mun tilanteessani jäänyt sinne. Henkinen nujerrus: pomo 6, Hanni 0.
Olisikohan helpompaa olla kiltti tyttö, joka puhuu ainoastaan puhuteltaessa ja tyytyy siihen mitä annetaan?
Ehkä sekin on yksi tapa olla onnellinen. Ehkä se voi jollekulle kiltille ja kunnolliselle tytölle olla onnellisuuden maksimaalinen taso. Vähään tyytyminen ei oikeasti taida olla mikään merkityksetön taito. Voisin haluta sitä ripauksen.
Entä jos mikään ei riitä. Jos aina jokin asia voisi olla paremmin. Tässä suhteessa minulla taitaa olla munat. Miksiköhän miehen euro on naiselle edelleen 80 centtiä? Koska tytöt kasvatetaan tyytymään vähään. Ja niinkuin rakas isäni sanoi, minut on kasvatettu pellossa. -Kiitos äiti.
Vaikka elämä olisi helpompaa "kunnon tyttönä", taidan silti valita oman oudon tapani olla ja parantaa maailmaa omalta kohdaltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti