Tanaan lahetaan Mancoraan!

Hyva fiilis. Eikohan taa Lima ala olemaan jo aika nahty. Oli aika lahella, ettei jaaty Limaan viela hetkeksi. Mancorassa on talla hetkella kaynnissa naisten maailman cupin kisa ja ei selvastikkaan oltu ainoat, jotka haluaa nahda surffityttoja pikkubikineissa. Loydettiin lopulta piletit Mancoraan asti. Olisi ehka kannattanut hankkia ne liput etukateen. Me ei vaan Ginon kanssa olla kovin toimiva yhdistelma.

Ensinnakin Ginon mustasukkaisuus ja mun yleinen flirttitaso -ei toimi. Oltiin Mancoran kavereiden, David, Claudio ja kumppanit, kanssa valloittamassa Barrancon yolemaa. Oli ehka siistein ilta ikina. El embrujo on paassyt jo Limaan asti. Mun uus suosikkibandi on kuitenkin Grupo 5. Niilla on sellaisia huippuhitteja kuin Y hoy te vas ja Adios amor, Tanaan sina lahdet ja Hyvasti rakkaani. Hannin ja Ginon biisit. =)

Niin se ilta. Ensinnakin mun ja Ginon rahankaytto on ala-arvoista. Lahettiin baariin 40:n solin kanssa. Molemmilla oli kakskymppiset taskussa. Ma luulin, etta Ginolla oli rahaa ja se luuli etta mulla on. Onneks David hoiti lahes koko illan. Ma puhun aika hyvin espanjaa. Mun aksentista ei kuulemma huomaa enaa niin pahasti, etten ole taalta. Gino oli vahan nareissaan kun leikin baarissa enemman sen kavereiden kanssa kuin sen.

Ekat oikeat pultit Gino veti kun tanssin Claudion kanssa Embrujon. Se on kuulemma meidan biisi. Gino olis halunnut lahtea kotiin jo sillon ja kello oli vasta nelja. Ma halusin kuitenkin jaada eika se uskaltanut jattaa mua sinne yksin. Olin ehka hiukan paissani ja Ginon kankkaily oli musta vaan sopoa.

Joskus viiden jalkeen kun metsastettiin taksia baarin ulkopuolella joku poika tuli moikkaamaan mua. Ei ois ehka pitanyt, Gino heitti sita purkkapaketilla paahan. Se oli koomista se. Taksimatkalla sitten ihan oikeasti jo tapeltiin. Meilla ei vaan ollut yhtaan rahaa maksaa sita taksia. Oltiin kaytetty se 40 solia neljaan litraan kaljaa. Kas kummaa.

Gino kavi siis herattamassa sen aidin kuuden maissa aamulla lievasti humaltuneena. Ma tein oman osani ja kavelin keittion ovea pain, jolloin muutkin herasi. Enhan ma voinut muistaa etta keittiossa on ovi. Naa on naita iltoja, jotka muistaa aika pitkaan. Tuntui aika hyvalta olla taalla.

Aamulla ei tuntunut ihan niin hyvalta. Ginon isa oli saapunut mestoille + kymmenen muuta setaa ja tatia. Herailtiin siina 12:n pintaan ja mentiin raikkaina edustamaan olkkarin puolelle.

Ollaan me muutakin tehty kuin juostu baareissa. Ala Lissu huoli. Tama oli vain yksi ilta kymmenesta. Ostin muuten postikortteja. Se ken uskoo etta muistan myos lahettaa ne, laittakoon mulle osoitteensa. Toisaalta tuleehan ne perille myos silla perinteisella "kylla posti tietaa-tyylilla"

Rahaa ei ole juurikaan jaljella, joten alkaa odottako tuliaisia. Mileena, muhun on oikeesti iskenyt pieni shoppailukarpanen taalla. Tekis mieli ostaa kaikkea kivaa, mut en uskalla shoppailla mitaan ilman sua. Moikkis murut, ma meen pedikyyriin. Taytyy olla nattina Mancorassa.

Limapostia

Mulla on ollut aika ristiriitaiset fiilikset taalla. Muutaman kerran oon jopa kyseenalaistanut kannattiko sittenkaan maksaa itseaan kipeeksi lennoista tanne. Kannatti se. Taa kaikki tekee mulle tosi hyvaa. Oon itkeny kaiken ulos. Taalla ei tarvii olla mitaan, mita ei ole. Kukaan ei oikeastaan odota multa yhtaan mitaan. Riittaa, etta vaan olen taalla.

Tulin aika pahaan aikaan. Ginon perhe on aika rikki Jamesin takia. (Ginon veli oli koomassa kuukauden, jonka jalkeen silta amputoitiin sormet ja varpaat. James on talla hetkella kotona sankypotilaana, pystyy liikuttaa vahan kasia ja puhumaaan. Ei ole aina ihan perilla kaikesta) Sen takia ma tanne varmaan tulinkin. Halusin olla kai tukena. Aika rankkaahan taa on kaikille.

Musta tuntuu, etta olisin ollut taalla aina. Mussa ei syttynyt sellasta"Jee, reissussa taas" fiilista, kun saavuin Limaan. Alan olemaan jo aika varma ettei se syty. Surullista sinansa. Ehka olisin halunnut leikkia reppureissaajaa ihan vahan edes. Taa on niin erilaista. Kaikki menee Jamesin mukaan, tottakai.

Lattarifiilis mussa sen sijaan on syttynyt. Ma rakastan tata meininkia. Ennenkaikkea rakastan ruokaa taalla ja Inca kolaa. Liikenne on niin sanoinkuvaamattoman hanurista taalla, et sen ajatteleminenkin saa mut miettimaan henkivakuutusta. Mulla taitaa olla luojankiitos. Taalla ei ole metroa, ainoastaan microja ja miljoona taksia. Unohtamatta tietankaan limenojen omia autoja. Saastetta, paljon saastetta. Mulle Lima vaikutta pahemmalta kuin Mexico City. En ole nahnyt aurinkoa kertaakaan tan saastepilven lapi.

Jep, tulipas mitaansanomatonta luritusta. Kirjottelen kohta lisaa. Moikkis murut! Kiva huomata etta jaksatte viela kayda taalla, vaikka en olekaan kirjottanut mitaan pitkiin aikoihin.

Peru

Moikkis,

Ma oon taalla taas!

Ihan nopea paivitys taalta toiselta puolelta maailmaa. Kaikki on ihan niinkuin ennenkin. Oon kuulemma lihonut entisestani. Auts. Taalla ainakin ollaan rehellisia. Ginon veli on paassyt sairaalasta kotiin ja on aika heikossa kunnossa. Paa ei aina ihan toimi. Censossa (vaeston lasku taalla Perussa) vakuutteli sille laskijasedalle, etta olen sen vaimo.

Tanaan ollaan taas shoppailtu ihan urakalla. Ostettiin uus auto, Jeep Cherokee, uskomattoman pahee! ja Roxyn laukku ja lompakko.

Ja hei kaverit, Limassa on kylma. Taalla on vaan melyttavampi kavella, kuin esim Vaasiksella. Eilen kaks poikaa pysaytti auton keskelle tieta ja huikkas "Oe chica, eres linda!" Ei tullu sita Kallion perinteista " Sa oot muuten ruma lehma" kommenttia.

Voin kun paasis pikkuhiljaa jo Mancoraan. Jaatyy napit blogia kirjottaessa. Kirjottelen joku paiva vahan lisaa, mua odotellaan kotona.

Minäkö hankala?

Isi on aina sanonut, että olen ihmisenä vaikea. Kai mä olen. Anteeks siitä. Mä vaan odotan ihmisiltä liikaa. Ja sen takia joudun pettymään liian usein. Toisaalta, koska musta olisi viimeksi tuntunut pahalta. En edes muista. Riina on taas täällä. Mulla on kaikki hyvin.

Tulin juuri kotiin Mollysta ja mua melkeen naurattaa edelleen kuinka härskin huonosti mua pokailtiin tänään. Mistä lähtien Mollyyn on päästetty keravalaisia? Se kysy multa tiskillä tykkäänkö tatskoista ja alko selittää sen serkusta, joka haluaa tatuoida poikaystävänsä nimen ihoonsa, josta se jatkoi sujuvasti kaveriinsa, jonka kissa vihaa sen uutta poikaystävää. Kerrassaan suloista! Ihan oikeasti se oli -ainakin verrattuna siihen itse pokausrepliikkiin, joka tuli ehkä turhankin itsevarmasti yhdistettynä yleiseen keravalaisuuteen: " Et tainu ottaa aamulla suihkua, sun hiukset näyttää ihan siltä. Mitä sä juot mä tarjoon?" Mitä siihen voi vastata? "Kyllä sä oot tarkkasilmänen, en tosiaan ottanut suihkua aamulla."

Mä luotan kohta siihen Riikan teoriaan, että miestarjonta heikentyy päivä päivältä. Pitäis varmaan vakiintua ja keskittyä parisuhteeseen pikkuhiljaa. Ainiin, onneks mä olen hankala. Ei kukaan kestäis mua. Luojan kiitos.