Itse en jaksaisi lukea

Jep ja sitähän riittää. Mennään jossain järjestyksessä:

Pääsykokeet, ne meni hyvin. Siis aivan yllättävän hyvin. Koe oli kuitenkin sen verran helppo, että taisipa mennä kaikilla muillakin. Sain loppupeleissä luettua ihan mukiinmenevästi. Perjantaina luin melkeen pyöreät luvut. Toivottavasti se riitti. Nähtiin pääsykokeissa yks suomalainen tyttö, kenet Gino oli tavannut Mancorassa. Sillähän näitä suomityttöjä riittää. Heh. Pieni pieni maailma. Ravintola mayassa on uskomattoman hyvä lounas, eikä ole edes pahan hintanen -suosittelen lämpimästi. Helsinki 10 on muuten vaan tosi magee kauppa. Jos on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin, sitä laittaisi, kannattaa käydä siellä. Sen jälkeen tietää.

Kävin vanhassa duunipaikassani yks päivä lounaalla. Cesar salaatti oli hyvää, mutta aivan luokattoman hintasta. 10 euroa. auts. Oli hyvä käydä. Ihan loistohomma, etten ole siellä töissä enää. Nyt mä uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. Alan pikkuhiljaa jo ehkä antamaan anteeksi mun hieman ikävän kohtelun entisen pomoni suunnalta. Mäkin pidän itteeni niin hyvänä tyyppinä ja silti en osaa antaa anteeks mitään. Yritin yks ilta selittää Ginolle kaikkea kaikesta ja mä en vaan tykkää pettyä ihmisiin. Mä haluun kaikki paskat ihmiset mahdollisimman kaus musta. Ok ei saa haukkua ketään paskaksi. Enpä silti deletoi tuota.

Ei taas yhtään mitään asiaa yhtään mistään. Mulla on kaikki hyvin. Meillä oli pitkästä aikaa laadukas hengaus poikien kanssa. Oltin Helsingin ankeimmassa puistossa syömässä kiinalaista. Pekingistä saa hyvää ruokaa, mutta se ihan oikeasti maistuu huomattavasti paremmalta sivistyneesti lautaselta syötynä. Kola on kiva paikka. Oltiin siellä Crowmoorilla. Pitäis alkaa kuuntelemaan monipuolisempaa musaa. Kolassa soi ihana funk. Kesäolympialaiset kaipaa vielä vähän lisäsuunnittelua. Meille tulee hyvä mökkireissu.

Keksiviikkona lähdetään baariin. Silloin kaikilla on pääsykokeet ohi.

Mä en tiedä yhtään kuka tätä blogia lukee. Ehkä mä paljastan itsestäni liikaa asioita. Ehkä pitäisi miettiä enemmän, mitä tänne kirjoittaa. Mä en kuitenkaan jaksa miettiä sitä. Laitoin tän blogin pystyyn, kun mua ahdisti ja itketti. Ja kirjottaminen auttaa. Ei mua aina ahdista kun tänne runoilen. Joskus haluan vaan jakaa tän kaiken ihanuuden koko maailman kanssa. Ehkä tärkein syy on kuitenkin mun tavaroiden alituinen hukkaus. Internettiä en voi hukata, päiväkirjan oikein vaivattomasti. Se on hukassa ja mä haluaisin löytää sen ja lukea niistä ajoista kun olin surullinen. Ihan vain huomatakseni, että olen niin paljon onnelisempi juuri nyt ja elämä on mennyt ihan oikeaan suuntaan.

Fucking latinos

Ei helvetti, Gino oli lähettänyt mulle meilin Frankfurtista. Meni jokseenkin näin:

"Ai niin muistin just että vein sun puhelimen jonnekin sinne pihalle. Kannattaa ettii sitä jostain sieltä teijän naapurin pihan ja teijän pihan välistä. Rakastan sua"

Olisi ehkä ollut ihan korrektia mainita, minkä helvetin takia se on viennyt mun puhelimen pihalle ja jättänyt sen sinne, ehkä jopa myös jollain tavalla pahoitella tapahtunutta. Ei sitä puhelinta tietenkään löytynyt. Jumankekka, mulla ei ole ikävä.

Ya se fue

Miten maailma voikaan olla näin hävyttömän siisti paikka? Vietiin Gino aamulla kentälle. Mä olin aika kovassa kännissä vielä tuohon aikaan. Ginolla oli paha olo -sillä saattoi jo krapula ruveta puskemaan päälle. Heräsin omasta sängystä (lue: sohvalta) Gino jostain kumman syystä lattialta. Se ei aamulla muistanut, mistä oli suuttunut niin pahasti, että päätti viettää vikan yönsä lattialla Vilin vieressä. -Ei se mitään, mä en edes muista, että oltaisiin tapeltu.

Mileena ja Taina tuli eilen illalla vielä sanomaan Ginolle heipat. Bileethän niistä kuitenkin muodostui. Vieraat koostuivat hyvästä mixistä mun kavereita, Niken kavereita ja Äidin kavereita. Mä tein hienon salaatin, mistä jäi uupumaan itse salaatin lehdet ja unohdin patongit uuniin. Grillimestarin tittelin tajusin luovuttaa jossain vaiheessa iltaa Jukka-papalle ja pääsin keskittymään itseni humalatilaan saattamiseen. Vuosien kokemuksella ja ahkeralla treenillä se kävi uskomattoman helposti.

Isi ja Karoliina kävivät kylässä myös, mikä oli positiivinen ylläri. Juotiin pikkuisen skumppanjaa kuka mistäkin lasista. Itse tietysti miksasin kahta eri skumppaa punkkulasiini. Näin sen pitää mennäkin. Gino piti hienon puheen, tai niin kaikki ainakin luulee, minähän sen käänsin.

Malle oli käynyt shoppailemassa Ginolle suomirekvisiittaa Peruun vietäväksi. En osaa sanoa, mistä mulle kannetaan niin paljon kaunaa, että suomipaitaa oli painettu mun tokan luokan kuva. Ei siinä mitään jos olisin ollut siinä söpö pikku-Hanni, mutta kun ei! Multa puuttuu siinä kuvassa muun muuassa toinen etuhammas ja aloitin 24/7 hymyilyn jo kätilöopistolla. Gino ei halunnut uskoa, että siinä kuvassa olin minä -en mäkään. Olihan se hauskaa kaikkien mielestä.

Meidän piireissä naamalleen lentäminen ja vesipyssyllä korvaan ampuminen kuuluvat juuri niihin hauskimpiin juttuihin. Me kypsät kaksikymppiset. Onneksi seuraavaa dokausreissua ei tarvitse kauaa venailla. Juhannukseksi Jonen landeille mökkiolympialaisiin. Kai mun pitäisi jo pikkuhiljaa vuodattaa kyyneleitä kun mun muru lähti, mutta musta tuntuu aika hyvältä. Saattaa toki johtua näistä promillemääristäkin.

Aamu oli aika huvittava näin vähän selvinneenä ajateltuna. Ginon reppu oli varastossa kaikkien jätesäkkien alle hautautuneena, jonka urheasti kaivoin sieltä. Autonavaimet oli hukassa. Äiti oli jo soittamassa taksia, ennen kuin keksin katsoa mun laukusta. Siellähän ne oli. Gino unohti puolet kamoistaan pitkin kämppää, selvästi siis hengannut tarpeeksi kauan mun kanssa. Postilla lähtee perästä, no ei tod. Keräilen vaatteet mun kaappiin ja käytän niitä.

Ginon Suomeen jämähtäminen oli oikeasti aika lähellä. Passi oli kadoksissa koko eilisen päivän ja aloin jo luovuttaa sen löytymisen suhteen. Soitin kuitenkin vielä Nikelle, jos sillä olisi hajua passin olinpaikasta ja olihan sillä joo, "Se on mun bägissä". Aikun hyvä. Onneksi siltä ei oltu kysytty papereita missään. Nikke ei ihan mene Ginosta. Ei ois Ginokaan ehkä ihan mennyt Nikestä.

Kaju nousi eilen aika korkealle jurritilastoissa. Se ei ole vieläkään päässyt sängystä ylös ja kello lähenee jo kahta. Riikka ja Kaju taisivat pysyä pystyssä pisimpään. Äiti keitti yöllä kahvia, että saatiin sitä miksattua Vana Talliniin. Ehkä otin ehkä en.

Meillä oli ihan uskomattoman hyvät bileet. Mä olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka eivät saaneet kutsua. Ensi kertaa ajatellen kannattaa muistaa, että meillä on ovet aina ihan sepposen selällään ja jos sattuu niin hassusti, että joku on ne epähuomiossa sulkenut, Oonan huoneen ikkunasta pääsee solakka ihminen kiipeämään sisään. On muuten huomattavasti vaivattomampaa kun parvekkeelta ylös pungertaminen.

Jatketaan äidin kanssa siivoustalkoita. Näillä naamareilla siivominenkin tuntuu ihan bileilyltä. Mä en stressaa tästä kesästä yhtään. Mulla on loistoduuni, jossa käyminen tuntuu ihan lomalta, kaverit, joiden mielestä on huvittavaa, että hymyilen kuin hangon keksi vaikka mulla olisi vähemmän hampaita suussa kun Ville Peltosella ja ihan loistoperhe, joka antaa mulle kaiken anteeksi. Mä jään tänne mamman sohvalle asumaan, ihan vaan koska musta tuntuu täällä niin hyvältä.

chao chao, meen pukee Roxyt päälle ja esittää siivoomista tohon pihalle.