Isi on aina sanonut, että olen ihmisenä vaikea. Kai mä olen. Anteeks siitä. Mä vaan odotan ihmisiltä liikaa. Ja sen takia joudun pettymään liian usein. Toisaalta, koska musta olisi viimeksi tuntunut pahalta. En edes muista. Riina on taas täällä. Mulla on kaikki hyvin.
Tulin juuri kotiin Mollysta ja mua melkeen naurattaa edelleen kuinka härskin huonosti mua pokailtiin tänään. Mistä lähtien Mollyyn on päästetty keravalaisia? Se kysy multa tiskillä tykkäänkö tatskoista ja alko selittää sen serkusta, joka haluaa tatuoida poikaystävänsä nimen ihoonsa, josta se jatkoi sujuvasti kaveriinsa, jonka kissa vihaa sen uutta poikaystävää. Kerrassaan suloista! Ihan oikeasti se oli -ainakin verrattuna siihen itse pokausrepliikkiin, joka tuli ehkä turhankin itsevarmasti yhdistettynä yleiseen keravalaisuuteen: " Et tainu ottaa aamulla suihkua, sun hiukset näyttää ihan siltä. Mitä sä juot mä tarjoon?" Mitä siihen voi vastata? "Kyllä sä oot tarkkasilmänen, en tosiaan ottanut suihkua aamulla."
Mä luotan kohta siihen Riikan teoriaan, että miestarjonta heikentyy päivä päivältä. Pitäis varmaan vakiintua ja keskittyä parisuhteeseen pikkuhiljaa. Ainiin, onneks mä olen hankala. Ei kukaan kestäis mua. Luojan kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti