Heh, vielakin naurattaa... Nyt on vahan kiire, kun loppuu aika netista, joten taa tulee nopeesti.
490 pesoa ykkosluokan bussilipusta Citysta Puerto Escondidoon. Ennen kun istahdin upottavalle lahes vaakatasoon kaatuvalle penkilleni sanoin terminaalilla tapaamalleni tytolle rakastavani Meksikon busseja, heraisin tyytyvaisena Puerto Esconidossa.
Nain ei kuitenkaan kaynyt. Herasin viiden aikaan yolla siihen, kun intiaaninainen hakkasi minua lehdella paahan ja sanoi etta nyt on kiire. Kaikki kamat ulos. "Jipii, bussia ryostetaan, mullahan ei ole mukana kun kaikki mahollinen", ajattelin.
Kyse ei ollut kuitenkaan siita vaan Oaxacan tiesulusta. Jep jep, matka jatkui unenpopperossa tunnin odottelun jalkeen avolavapakulla oaxacan rajalle, jossa kavelimme tiesulun lapi. Ja seuraavaan peseroon, maaranpaana joku pikkukyla jossain pain Oaxacaa. Taisi olla Pinotepa.
Siina vaiheessa loppui Hannilta rahat. Kyseltyani kaikilta mahdollisilta, missa on lahin pankki, selvisi sen sijaitsevan noin 15 km johonkin suuntaan. Hah, siina vaiheessa hymyn hyytyminen oli hyvinkin lahella.
Onneks mexicolaisten mielesta lankkarit on aina kauniita ja ihania, vaikka ne haisisivat kuinka pahalle. Rafael maksoi mun seuraavan peseron. Ja matka jatkui onnellisesti seuraavat 4 tuntia polvet suussa, pissahataa potien aina Escondidoon asti.
oli ihana naha Mileena. Suihkun, parin kahvin ja useamman Coronan jalkeen olin taas mukana menossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti