Mazuntessa ei tosiaan tehty mitaan. En oikeestaan ees kirjotellu matkapaivakirjaankaan. Makasin riippumatossa ja ajattelin juttuja. Valilla unohdi ajatellakin. Ihanat nelja paivaa.
Ma rakastan nait ihmisii, joihin taalla tormaa. Ma luulen, etta Suomessa voi olla taas vaikeeta kovettaa itsensa joidenkin ikavien ihmisten kommenteilta. Mun mielesta kenenkaan ei pitais kasvattaa itselleen suojakuorta, vaan kaikki pitais opettaa sihan pikkulapsena kohtelee muita kiltisti.
Ehka ma oo taas lukenut liikaa Erlend Loeta. Mut maailmaa vois oikeesti vahan yksinkertaistaa. Kaikki, jotka on ollu mulle inhottavii vois lahettaa talle puolella maailmaa opettelee hymyilemista. Mika ois siinakin mielessa hyva, koska taa on niin iso paikka, niin pienemmalla todennakoisyydella tulis tormattya.
Onneks Suomessakin voi valita. Kun tuun takas kotiin, leikin ainoastaan kivojen ihmisten kanssa. Mulkut voi leikkia keskenaan. Ihanan yksinkertaista tama ihmiselo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti