Kaksoiselamaa

Mun elamassa tapahtuu liikaa. Ma en tieda onko vika mussa vai miksi aina ajauduin nain vaikeisiin tilanteisiin, mutta ma en vaan pysty elamaan nain. Kai pitais ajatella positiivisesti. Ma luulen vaan, etta oon kayttanyt mun positiivisuuskiintiot pikkuhiljaa.

Kotiin on tultava takaisin. Tiedan. Tuntuu vaan niin vaikeelta tulla takas siihen pyoritykseen. Jo pelkka ajatus siita, etta mun heraaminen on siella sidottu heratyskelloon, on aika ahdistava. On mulla Suomessa ihan oikeitakin ongelmia. Niita ei vaan ehka julkaista blogissa.

Talla reissulla mua on ihan harmittanutkin jotkut asiat taalla Lattareissa. Asiat jotka reissatessa tuntuu vaan hirveen eksoottisilta ja herttasilta, mutta pidemman paalle jopa mulla menee hermo. Kaikki on taalla hidasta. Liikenne, palvelu,.. cosas asi. Ja jos joku paiva perustan oman firman, en todellakaan missaan nimessa tule palkkaamaan yhta perulaista sinne toihin. Joko naita ihmisia ei kiinnosta, tai sitten ne kay todella hitaalla. Esimerkki. McDonaldsissa meita ennen oli yksi asiakas. Jonotin ensin etta sain maksaa ja sen jalkeen, etta sain noutaa jatskini yhteensa kymmenen minuuttia. Ma hoen koko ajan taalla: "El sistema no functiona" Ja Gino heittaa, etta me ollaan kolmannen maailman valtio. Peru on kehitysmaa, koita ymmartaa meita typeria perulaisia.Valittaakaan ei siis voi.

On taalla ihaniakin juttuja. En ma niin masokisti ole. Meidan kokki on ihana. Jos jotain saisin raahata taalta kotiin, toisin Jesenyan. Ma oon varmaan todella rasittava. Siilon kun Jesenya on tehnyt appelsiinimehua, mun tekeekin mieli mangomehua. Voi kun kaikki kuulostaa tyhmalta suomeksi. Nyt ma oon oikeesti lihonnut. Tanaan aamupalalla Ginon isa oli hetken hiljaa ja sen jalkeen heitti vain vihkaa; "Que gorda" Olis tehny mieli vetaa litsari, mutta hymyilin vaan natisti. Laskikaan ei siis sovi olla.

Sunnuntaina oltiin stadionilla kattomassa Peru- Brazil. Kaytin mun hatavaraeurot. Nyt tosiaan oli hata. Ma halusin nahda Ronaldinhon. En tosin uskaltanut ostaa Ronaldinhon paitaa, sijoitin pari euroa jonkun Perulaisen hemmon paitaan. Niin tunnettu pelaaja, etta nimikin jo paasi unohtumaan. Ma mainitsin joskus, etta ei olla Ginon kanssa kovin toimiva yhdistelma. No ei ainakaan finanssipuolella. Ei saatu aikaseks ostaa lippuja etukateen. (25 solia. n. 6 euroa) joten jatettiin lippujen hankkiminen sitten matsipaivalle. Saatiin ne 25:n solin liput, mutta maksettiin niista 100 solia (noin 25 euroa) per naama. Ihan kun kummallakaan meista olis varaa naihin. Mut olihan se ihan uskomattoman jees! Fiilis oli vahan eri kuin Suomen matseissa. Oltiin aika hyvia. Brasseja vastaan 1-1 ei oo huonosti. Pakko kuitenkin mainita, etta Peru otti tanaan Ecuadorissa 5-0 turpaan. Aijai.

Ma lahden metsastamaan Kajulle Fenderia. Naa on naita traditioita. Hannin pitaa tuoda Kajulle joka reissulta uus kitara. Voi olla, etta huomenna pukkaa Gamarraa viela viimeisen kerran kun paasen kayttamaan vikat rahat, teidan tuliaisiin tietysti. Taisin unohtaa mainita, ma tulen kotiin toivottavasti viikonlopun aikana. Enpa lupaa mitaan, KLM:n mulla ei ole enaa kovinkaan paljon luottoa jaljella. Tulee olemaan vika kerta kun lennan kelmilla. Toivotaan, ettei kone tipu.