Selityksia, selityksia

Ma ihan oikeesti myohastyin siita koneesta. Lopputulos on joka tapauksessa sama, myohastyinpa sitten tahallani tai vahingossa. Ma olen edelleen taalla. Aika pelottavaa ajatella, etta ma olen taalla, koska mulla ei ole muita mahdollisuuksia. En, koska ma haluan olla taalla. Ma olen onneksi aika sopeutuvainen ja loydan kaikesta hyvia puolia.

Todo pasa por algo. Kaikkeen on syynsa. Eilen illalla ajattelin, etta kone olisi kuitenkin tippunut. Nain mun paa toimii. Ma yritan tasapainottaa maailmaa ajattelemalla kaiken ihan uusiks mun paansisalla. Kavin tanaan Kelmin officessa ja sain jarkattya vahan mun lentoa. 400 euroa ma siina koyhdyn, mut huomattavasti kivuttomampaahan se on kuin maksaa se 1100 euroa. Ja rahaahan se vaan on. En ole ikina oikein osannut ajatella rahaa itseisarvona. Silla ostetaan lentoja ja maksetaan hostelleja. Koskahan ma kasvan isoksi?

Mua on taala kutsutt pelottavan monta kertaa señoraksi. Ulkoisesti ei siis pitaisi olla ongelmaa. Se on mun sisainen maailma joka on viela lapsen kengissa. Mulla on oikeesti aika hyva olla taalla, sillon kun osaan sulkea kaiken pois. Tanaan oltiin rannalla. Musta ei oikein ole surffaamaan talla mun polvella. Enpa saanut brunaakaan. Olin takki paalla, sen verran viileaa viela taalla Limassa. Fiilis on tarkein.

Mut enpa tieda mita pitais sanoa tasta kaikesta skandaalista, mita aiheutan ihan omalla olemassaolollani. Joskus tuntuu silta, etta on parempi kaikille, etten ole Suomessa sotkemassa muidenkin maailmoita. Joku vika mussa taytyy olla. Ehka se on taa hetkessa elaminen, mika ei oikein toimi Euroopassa.