Aamuisin

Mä oon vasta tänä keväänä tajunnu kuin kaunista täällä stadissa on. Kevät on kyl yks parhaimpia aikoja täällä. Joka päivä kun mä kierrän Vallun kans tota Töölönlahtea, katselen niitä maisemia yhä uudestaan haltioituneena. Mä en oo tajunnut kuinka nättiä meidän arkkitehtuuri onkaan. Kaikki ne kirkontornit, jotka erottuu sieltä palikkatalojen lomista... Mut saattaa bongata vielä joku päivä niiden kymmenien japski-turistien joukosta räpsimässä valokuvia kukista ja kärpäsistä.

Keväisin löytää taas sen aamuihmisen sieltä jostain, kun lumet sulaa ja heittää sen paksun talviturkin kaappiin. Aamuaurinko, parveke, kahvi ja rööki ja oma kulta kainalossa on jotain supersiistiä. Mä ymmärrän nyt Hannin hehkutuksen siitä parvekkeesta. Ja kaikista noista muistakin tekijöistä.

Oikeesti paljo kivempaa lukeakin, kun on hyvä mieli. Avoin mieli :) Mun täytyykin vissiin mennä takas lukee...

Hei Hanni, heitäs tänne kuvia siitä Ginosta!