Hyvää mulle kuuluu -ihan oikeesti. Mä oon saanut leikkiä reissu-Hannia ihan kotoota käsin. Gino on ollut täällä jo pari viikkoa ja Hellekin kävi pikavisiitillä alkuviikosta. Siitä tulee aika hyvä mieli, kun kaksi tärkeää ihmistä lentää Suomeen asti moikkaamaan. Muutenkin kaikki on mennyt nyt aika nappiin. Sain duunit hoidettua silleen, että oon vielä toukokuun ekan viikon lomilla. Lähetään siis mitä luultavammin Ginon kanssa käymään maanantaina Saksan kautta Espanjassa. Ei lomia hellanlettas sentään Suomessa vietetä!
Olihan mulla aika järkyttävä paniikki koko tästä Gino-jutusta, että mitä tästä tulee. Aika turhaan. Kaikki on ollu vielä huomattavasti siistimpää, kuin Perussa. Ollaan tapeltu säälittävät kaksi kertaa. Ekat päivät oli aika hankalaa puhua espanjaa, mutta nyt se alkaa jo tulemaan ihan kivasti.
Äiti ja Kaju on ollut ihan loistavia. Meillä asui hetken aikaa siis minä, joka en oikeasti edes asu täällä, sekä Gino ja Helle. On meitä muutenkin kestitty aika kivasti. Karoliina teki taas ihan loistavat pääsiäisillalliset ja Airi laittoi päydän koreaksi Lappiherkuilla. Gino jäi graaviloheen ja silliin(?) pahasti koukkuun. Eihän siis kukaan tykkää sillistä!
Oon mä päässyt vähän elämään omaakin elämää tässä sivussa. Viime viikon perjantaina mä taas tajusin, kuinka ihanien ihmisten kanssa sitä on saanut kasvaa isoksi. Vietettiin Riikalla tyttöjen iltaa Dinan, Piitun, Tiian ja Riikan kanssa. Korkattiin terdellä pullo punaista skumppaa, mitä tietysti läikyteltiin ympäriinsä. Aloin melkeen itkeä. Mulla on mun elämässä kaikki mitä tarvitsen, niin kauan kuin tiedän, että mun ystävät on olemassa, vaikka nekin aina huitelee ties missä.
Mä en jaksa edes ajatella huitelua nyt, mulla on kaikki ihanasti tässä äidin keittiön pöydän äärellä juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti