Aurinkoinen elämäni

Ihanaa aurinko paistaa ja mulla on uudet lenkkarit, joissa on vähän oranssia. Ostin myös joogakengät, vaikka en joogaa. Ne on ehkä ihan vähän pienet, mut en ainakaan näytä niissä Peppi Pitkätossulta niin kuin mun Converseissa. Heräsin aamulla aikaisin mun Jingle Bells soittoääneen, kun Mileena soitti. Puol kasilta oli jo ihan valoisaa ja kuulin ikkunoiden läpi titityy-lintujen viserrystä.



Se oli tänään aamulla se, mutta eilen illalla mua ketutti aika paljon, eikä johtunut pelkästään siitä , että oli pimeetä ja kylmä. Voisi melkeen käyttää v-verbiäkin, mutta en käytä, koska äitikin lukee tätä. Ketäänhän ei pitäisi dissata tälleen semijulkisesti, mutta jätän nimen mainitsematta, niin se on varmaan ihan fine.

Eli viikon V*TUTUS-osio tulee tässä:

Mulla oli huonoakin huonompi lähtö Haagasta (ei mun äidiltä), stadiin, missä mun piti nähdä Taina seiskalta. Gino kuitenkin soitti "mulla on ikävä ja mä oon ihan kännissä" puhelun juuri kun olin todennut, että myöhästyn muutenkin rankasti. Mua ei ole itseasiassa koskaan hämännyt puhua känniääliöiden kanssa, jos niillä on aidosti jotain asiaa. Totuushan kuulemma kuullaan jurrisen ja lapsen suusta.

No siinä yleispaniikkilähdön tuoksinnassa unohdin avaimet sinne kämppään, jonka totesin siinä vaiheessa, kun soitin Tainalle, että oon ihan hiukkasen myöhässä. Onneks Tainakin oli. Tässä vaiheessa alla oli vasta huono lähtö, joihin 97 % mun lähdöistä tosiasiassa kuuluukin. Mutta ne avaimet, joita oli vaan niin perkeleen vaikea saada takas. Mä olen ollut sille jätkälle ihan yliystävällinen ja se ei suostu edes kiikuttaamaan mun avaimia siihen pihalle. Tottakai sitä hetken pärjää ilman avaimia, mutta ihan perjaatejuttuja. Vittu, että vitutti. Sori, noi kaks sanaa.



Tänään aamulla olisin niitä kuitenkin tarvinnut, kun yritin tulla kotiin. Ketutti taas. Äiti oli vesijumpassa ja mulla oli pissahätä. Tänne ei kiivetä parvekkeelta niin helposti kuin mun vanhaan kotiin. Yritin varovasti soitella sille pojalle, jospa avainten palautus olisi mahdollista tänään. Sika ei vastannut. Lopulta sain sen kiinni ja se nosti kiltisti avaimet rapun puolelle, mistä ne sitten kävin noukkimassa. Kypsää, kiitos.



Ei tosiaan ketuta enää. Mä lähden kampaajalle. Jotain tälle mun kolmen eri harmaan sävyiselle tukalle täytyy tehdä. Ihan vaan jo kampaajalla oleminen on niin siistiä, että pelkästä hengailusta voisi jo maksaa sen satasen. Nyt saan vielä uuden tukankin! Kevätturkki pois ja hame päälle. Mä tulen jäätymään pahasti. Mut jos pissiksetkin pystyy olemaan minareissa 20:n asteen pakkasessa, pystyn mäkin vetää hamosen päälle tälläsenä suht lämpinä alkukevään päivänä.

Alla Johannes ja minä. Johanneksen puhelimessa on enemmän pixeleitä kun mun jo edesmenneessä kamerassa.