Maanantai

Maanantaisin aina aloitetaan se uusi elämä, lopetetaan röökinpoltto ja aletaan lukemaan pääsykokeisiin. Tänäkin maanantaina olisin ehkä saanut jonkun uuden upeen suunnan mun elämälleni, jos voisin katsoa ikkunasta ulos ilman itkukohtausta. Siis miksi? Kuka haluaa olla mulle näin ikävä, että taivaalta saa tulla ihan mitä vaan? Mä en kestä. Oikeesti, vituttaa.

Onneks tälläsistä jutuista taas huomaa, että maailma taitaa sit muilta kanteilta olla ihan semi-ok-kunnossa, jos täytyy niinkin pienistä jutuista, kuin räntä, viima, harmaus,.. valittaa. Tälleen kirjotettuina ne kyllä vaikuttaa aika isoilta jutuilta -taitaa ne olla.

Hajotin tänään vessan lampun. Repäsin sen seinästä, kun yritin saada hiustenkuivaajan johtoa pistorasiaan. Muutenkin oli taas ihan katastrofiaamu, vaikka heräsin ihan varmuuden vuoksi puol seiska. Mun piti siis olla duunissa varttia vaille ysi. Lähinnä mua vaan ahdistaa Suomen julkinen liikenne, mikä on olevinaan niin hyvä.

Se ei ole koska:

1. bussit on aina myöhässä.
2. jos itse sattuu olemaan myöhässä, bussikuski jättää mitä todennäköisemmin korkkareilla loskassa spurttaavan säälittävän ihmisolennon lehdelle soittelemaan.
3. ja pahinta; se sika kuski luo myötätuntoisen katseen ja antaa toiveita pysähtymisestä, jonka jälkeen kurvaa vesilätäkön poikki ja roiskuttaa kurat, luojan kiitos mustille housuille.
4. SULEMA-junat lähtee stadista aina joltain raide 19:ltä, mikä pidentää ulkona kuljettavaa matkaa.
5. tänään M-juna Vantaankoskelle peruttiin, koska konnarilla oli flunssa.

Tämä kaikki tapahtui mulle siis tänään. Ja nyt mulla on se flunssa. Mitään tälläista ei olisi päässyt tapahtumaan, jos se kevät nyt olisi kiltisti vaan jäänyt mestoille.