Lauantaina mulla oli sunnuntai-olo ja tänään mulla on maanantai-olo. Hyvin on aikakäsitykset taas hallussa tytöllä. Ahdistavaa kun sataa räntää. Mun fiilikset on aika pahasti sidoksissa kulloinkin vallitsevaan säähän. Nyt tuntuu siis rännältä eli paskalta.
Ginon isä kysyi multa tossa muutama päivä sitten, josko lähtisin takaisin Mancoraan jos hän lähettäisi lentoliput. Mitä siihen voi sanoa? Olisi tehnyt mieli kiljaista puhelimeen "SI SI SI" mutta päädyin sitten totemaan, että enhän mä voi. Täällä Suomessa on kuitenkin niin paljon juttuja; duunit (mikä se on?), opiskelut (joo ehkä taas joku vuosi) niin ja sitten mun kaverit, jotka sitten ihan oikeesti on olemassa.
Haluaisin vain lukea itseni sisään yliopistolle, mutta siinä ei ole mitään järkeä, jos kuitenkin lähden taas. Onko pakko lähteä? -No ei... Oon vaan niin tottunut tähän mun elämänrytmiin, että aina fiilistellään seuraavaa reissua ja eletään sen voimalla. Miten mä voisinkaan kuvitella tasapaksua arkea tietämättä, koska pääsee taas rinkka selässä maailmalle? Ehkä se ei olisi lainkaan ahdistavaa. Kokeilen sitä sitten joskus isona.
Voi Suomessakin leikkiä reissuelämää. Eilen meillä piti olla Almadovar-ilta Vesan kanssa. Ja olihan meillä ennen kun leffassa vilahti moottoripyörä, josta juttu lähti Tainan poikaystävän prätkään, millä oli joskus huristeltu Vesan landelle. Niin, me lähdettiin sitten kahdeltatoista yöllä ajamaan sinne Vesan landelle. Idea taisi lähteä multa, mutta Vesa oli loppupeleissä aika helppo houkutella mukaan.
Päästiin perille joskus kahden maissa ja menihän siinä hetki saada takka ja sauna sytytettyä. Takka taisi syttyä kolmannella kerralla ja sauna viidennellä. Kumpikaan ei ole käynyt partiossa pikkuisena, sillä verukkeella saa kai jotain anteeksi? Saunaan piti perinteisesti kantaa vedet järvestä. Miksi?! Lumessahan on vettä. Jätettiin kaira varastoon ja haettiin vedet lumihangesta kunnon kaupunkilaisnuorten tapaan. Idea toimi muuten ihan semihyvin, limu pysyi kylmänä lumisaavissa lumen tapaan, josta olisi pitänyt muodostua lämmintä vettä. Ihan loppuvaiheissa tajuttiin käyttää sähkövedenlämmitintä. Mä olen edelleen sitä mieltä, että vedenkantamista talvella järvestä tulee välttää viimeiseen asti.
Kävi meille muutama aloittelijamainen mogakin. Unohdettiin ostaa makkaraa, mikä oli hyvin paha. Eihän mökille voi lähteä ilman makkaraa. Meillä ei myöskään tullut mukaan kaljaa. Saunassakäynti ilman kaljaa on vähän sama kuin makkara ilman ketsuppia. Huomattiin myös jossain vaiheessa saunomisen ohessa, että saunan pesä oli sammunut. Kummallekaan ei tullut mieleen, että puilla on tapana palaa ja niiden palaessa loppuun sauna kylmenee. Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, että mökin takalle oli käynyt ihan samalla lailla.
Ei kai me nyt nukkumaan jääty jääkylmään mökkiin vaan ajettiin aamulla takaisin. Yhdellä kahvipaussilla selvittiin. Tässäkään reissussa ei tainnut olla mitään järkeä monen mielestä, mutta olipas taas ihanaa tehdä jotain sponttaania. Meillä ei aivan varmasti olisi ollut niin huisia, jos kaikki olisi mennyt ihan putkeen ja tämäkin matka olisi varattu aurinkomatkoilta viimevuoden juhannuksena.
Nyt houkuttaisi se Molly, mutta mä luotan jumittavani Suomessa vielä sen verran kauan, että tiistai-iltoja riittää Mollyssa vietettäväksi ihan siihen henkilökohtaiseen konkurssiin saakka.
Löysin tän kuvan netin syövereistä. Oltiinkohan me tossa 15-vuotiaita? Jotain sellaista. Vitsi pikkusena on ollut kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti