Mä oon valvonu liian monta yötä ja mulla on ollut ihan liikaa aikaa ajatella. Mulla on järkyttävä tarve parantaa mun elämänlaatua, vaikka ei mulla ihan oikeesti kauheen huonosti mene nytkään. Joulusomisteiden purut tuli taas mukavasti heti perään uudenvuoden örvellysten jälkeen. En oo montaa yötä nukkunut.
Joskus on niin kiittämätön-ämmä-olo. Mulla menee oikein hyvin, mikä ihme mua mun elämässä oikein harmittaa? Vietin yhden loistohengausken Riikan kanssa ja maailma tuntuu taas aika ihanalta ja selkeeltä. Gino opetti mut olemaan stressaamatta mistään ja Riikka yrittää saada mut ratkaisemaan mun elämäni ongelmakohdat. En ole vielä ihan varma kumman leiriin pitäisi lähteä.
Tyttö on nukkunut viime yönä/ aamuna neljä tuntia alkaen kello yhdeksän, josta ampaissut suoraan treeneihin ja sieltä lähes suoraan takaisin poistamaan joulua. Fiksu tyttö olisi mennyt nukkumaan heti kun siihen tarjoutui tilaisuus. Hanni lähti sen sijaan Ukkomunkkiin juomaan siideriä. Pidin vaihtoehtoa houkuttelevampana, kuin pään tyynyyn painamista. Kello on kohta neljä. Tässä on vielä rutosti aikaa nukkua, ennen kuin jatketaan Lippulaivassa.
Täytyy hakea taas tietty rytmi tähän elämään, jospa kaikki tästä siitten lutviutuisi ihan itsekseen. Mä uskon kohtaloon ja pikkuasioihin, jotka tapahtuvat ihan tarkoituksella. Ihan turha yrittää muuttaa maailmaa, jos siihen ei pysty. Mä en vaan halua uskoa tota.
Luulen, että oon sen verran sopeutuva kaveri, ettei mun tarttis spennaa näistä. Maailmasta täytyy tykätä, vaikka sitä ei mihinkään suuntaan pystyisi muuttamaankaan. Siinä vaiheessa fiksataan päätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti