Pientä hukkumista

Mä tiedän, että puol viideltä aamulla, selvinpäin tosin, ei pitäisi avautua blogiin yhtään mitään. Ei vaan väsytä, eikä mulla ole pokkaa herättää ketään enää tähän aikaan. Mun elämä on ihan solmussa, mutta se näkyy näyttävän ulospäin niin huippuihanalta, että en kai voi itkeä siitäkään.

Perkeleen perkele, elämä lähtee niin remontiin joka tapauksessa. Ja ei, tähän ei edes liity mikään uudenvuoden lupaus. Tätä voisi kutsua ihan sellaiseksi perusketutukseksi ja ehkä jossain määrin itselleen tosiasioiden myöntämiseksi. Kaikki varmaan tippui jo kärryiltä, mutta laitetaan vaikka kellonajan piikkiin. Ja ihan oikeesti, nykypäivänä täytyy olla niin perkeleen varovainen kaiken suhteen, mitä suustaan ulos päästää, koska aina on se riski, että joku vetää pussillisen herneitä nenään.

Mut onneks, sisko on hyvä, sisko on makee (puhun siis itsestäni ja tää tarkottaa sitä, et tilanne on ihan hallussa, kohta loppuu ketutus). Ei pitäisi hengailla lähellä hernepusseja, lähinnä niitä neniä minne pikkuherneillä on tapana joutua. Koska ketutuksella on tapana tarttua, pitänee siis pysytellä joukossa, jossa näitä helposti herneen imaisevia nenuja ei ole.

Oikeesti mä oon vaan katkera, kun mua ei nukuta. Älkää jooko tästäkin joku ottako itseensä. Tai ottakaa vaan. Nyt kun tälle asteelle on päästy, mut tunkekaa herneenne niin syvälle nenään, että mä en sitä huomaa. Mun empatiakyky on nimittäin vuorotteluvapaalla ja tilalle on epähuomiossa otettu Hanni 5-wee, joka hyppii tasajalkaa kun joku ei mee niin kuin se haluu ja hakkaa muita hiekkalaatikolla lapiolla päähän. Mä oon siis todella pahoillani, että tilalle ei saatu ketään parempaa.

Olisinkin.

Ei, tämä ei kertonut sinusta. Älä missään nimessä koskaan pidä itseäsi niin tärkeänä, että valvoisin takiasi öitä, saati avautuisin sinusta blogiin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mun täydellisessä elämässäni on ihan oikeitakin ongelmia.

Helpotti, meen nukkumaan ja heräilen iltapäivällä poistamaan tämän.

Poistaisinkin.

Anteeks taas.

Mut ihan oikeesti, eikö blogit ole sitä varten, että siellä voi avautua, kun joku juttu ei nyt sitten kuitenkaan mennyt niin kuin olisi halunnut?

Melkeinpä tekisi mieli poistaa toi säälittävä anteeksipyyntö.

Katellaanpa sitäkin uudestaan sitten uusilla silmillä iltapäivällä.