Jep, taa reissu on kylla ollu paras reissu mun elamassa. Tosi haikeaa ajatella etta huomenna taa kaikki paattyy ja loydan itseni lumihagesta tarpomasta nena jaassa. Kuinkakohan kauan sita pitaisi matkustaa, etta siihen kyllastyisi ja todella tuntuisi hyvalta palata kotiin?
Viimeiset paivat Mancorassa menivat aika pitkalti vaan aalloilla ja rannalla. Yritin saada vahan varia siina kuitenkaan onnistumatta. Torstaina lahdettiin Ginon kanssa San Cruz del Surilla Limaan. Ne veloitti mun laudasta hurjat 10 solia, mutta vaihtarina saatiin 20 solia alennusta lipuista. 18 tuntia meni aivan kevyesti, Tuntui melkeinpa hyvalta istua bussissa itkasta aikaan. Talla kertaa mulla oli vahan enemman tuuria vierustoverinkin suhteen. Nukuin kerrankin hyvin bussissa. Otin matkaevaaksi 4 donitsia meidan leipomosta...Gino ei jaksanut enaa itkea mun mahdollisesta paisumisesta. Oon saavuttanut pyoreyden maksimitason.
Oli aika erilaista olla Limassa Ginon kanssa. Asuttiin yhden Ginon kaverin luona lahella Mirafloresia. Eipa kauheesti tehtu juttuja meidan kahtena vika paivana. Syotiin cebihcea ja Parihuelaa Ginon tadin ravintolassa (Puro Tumbes). Ai niin, kavinhan ma tietysti laittamassa mun kynnet. Vietettiin taas hetki kauneussalongissa Ginon serkkujen Natin ja Karenin kanssa. Ranskalainen manikyyri 10 solia. Kiharat 10 solia. Piti nayttaa hetki hyvalta.
Nain Davidinkin Limassa. Ostin silta fundan mun laudalle. Vikana iltana tehtiin Ginon kanssa jotain parijuttuja. Mutta sen lisaksi kaytiin myos pelihallissa pelaamassa autopeleja ja ottamassa heittoskaba. Valkkailtiin myos rannalta kamppaa missa voitaisiin asua.
Lensin siis Limasta Costa Rican kautta edullisesti Mexico Cityyn. Joku helvetin 600 dollaria! Kiitos isi... Oli kuitenkin hyvin lahella etta ei ensiksi nukuttu pommiin. Onneksi Ginon kaveri otti aamuun asti ja heratti meidat kotiin tullessaan. Heratyskello soi kylla, mutta ei annettu sen hairita uniamme.
Lentokentalla oli muutama ongelma lisaa. Mulla ei ollut rahaa ja sikamainen taca halusin veloittaa 60 dollaria mun laudasta ja Liman lentokentta 30 dollaria ihan vaan siita etta saan kavella aulan lapi koneeseeni. Onneksi aiti vastasi puhelimeen ja salaman nopeasti siirsi tililleni rahaa. Ginolle nopeat moikkaukset ja koneeseen.
Miksi Heathrow ei voi olla kuin San Josen lentokentta? Ehka paras kentta ikina. Ilmasta kahvia ja suklaata + Burger King. 5 tuntia vierahti rattoisasti. Juttelin ihmisten kanssa ja kirjotin mun matkapaivakirjaan ensimmaista kertaa elamassani espanjaksi. Vahanko on helpompaa ja siistimpaa matkustaa kun voi puhua kenen kanssa haluaa.
San Josesta Cityyn mun viereeni istahti Alejandro. Ihmiset on jotain niin uskomatonta taalla. Paadyin siis viettamaan yon Mexico Cityn lentokentan sijaan sen kattohueneistossa. Sen kamppis kokkaili mulle illalla Quesadilloja. Aamulla herasin kun molemmat pojat toivat mulle kahvia sankyyn puvut paalla. Ei paha tapa herata.
Alejandro sanoi mulle lentokoneessa, etta vaikutan ihan latinolta. Se oli todella kauniisti sanottu ja Suomessa jos joku joskus sanoo mulle pahasti palautan sen mieleeni.
Heipparallaa kaikille!
Mileena jatkaa blogin paivitysta, ehka makin innostun kirjottamaan viela jonkun tiivistelman.
¡Chao!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti