Paiva Barranquillassa

Eilen oli hyvin hyvin mielenkiintoinen paiva. Oltiin siis eilen viela Stevenin kanssa Barranquillassa karnevaaleja varten. Oli tarkoitus lahtea aikasin aamulla ottamaan valokuvia ihmisista, tai lahinna Steve, joka tekee sita tyokseen. Valokuvat saivat hieman odottaa, silla lahes 190-senttinen Steve paatti nousta seisomaan sankynsa paalle ja silpoi paansa paalla olleeseen tuulettimeen. Verta valu niin maan perkeleesti, ma olin ihan shokissa ja neuvoton. Steve joutu rauhottelemaan mua, sano mita teha ja lahettiin sitte sairaalaan. Viis tikkia, aika rumaa jalkea. Laakarit ei oikein tykanny hyvaa kun Steve pyysi mua rapsimaan kuvia siita. Taytyy muuten sanoa etta otin muutaman todella hyvan kuvan. (Ma oon hurahtanut vahan enemman tahan valokuvaustouhuun...)

No, kaikki hyvin, ostettiin laakkeet ja lahettiin kohti karnelaaveja. Kun paastiin itse karnevaalialueelle, yks mies sano meille "You are going to die. Very soon!"... Muutenkin noista karnevaaleista oli varoitettu meita todella paljon. ---

Kadut oli tupaten taynna jos jonkinlaista friikkia. Suurimpana huvina oli vaahdon suihkuttaminen seka talkin heittaminen muiden paalle. Todella hauskaa puuhaa, mutta eras ajattelematon nainen tyhjensi purkillisen talkkia Steven kolmen tonnin kameran paalle. Kaikki ihan talkissa. Kamera paskana. Nice! Mun kamera oli sanonut itsensa irti (taas vaihteeks) jo aamulla.

Suuri ongelma oli taskuvarkaat. Ne luulee meita turisteja, "gringoja" todella tyhmiksi, mutta ne on niin helppo bongata sielta. Yks poika halus jutella mun kanssa ja varoitti taskuvarkaista. Samalla sen kaveri yritti avata mun laukkua. Mulla oli vaan valtavan hauskaa seurata niita. Eipa mulla ollut paljoa varastettavaa. Mun rahat oli vaikeasti tavoitettavissa ja mun kamera on hyodyton. Joku otti Steven I-Podin, mutta se sai napattua siita pojasta kiinni ja sai sen takasin. Vahan rahaa silta havisi jossain vaiheessa.

Illalla loydettiin itsemme taynna paikallisia olevasta baarista. Eipa siella Barranquillassa paljoa turisteja ollutkaan. Yks tosi iso mies yritti opettaa mulle noin 6 eri lattarilajia, mut mulle ne vaikutti kaikki ihan samalta. Yritin sheikata parhaani mukaan, se oli vaan niin vaikeeta... Oon vahan kade naille lattaritytoille!

Paatettiin ottaa yolla bussi Santa Martaan, joka on parin tunnin paassa ja huomattavasti halvempi vaihtoehto. Seuraava bussi lahti vasta 5.30, kello oli silloin vasta yksi. Oon aika vasynyt nyt, voisin menna rannalle nukkumaan.