Eilen illalla kirjoitin blogiin:
Viimeiset hetket käsillä Arequipassa, matka jatkuu mitä todennäköisimmin Cuscoon. (Eihän sitä ikinä tiedä...)
Onkohan mulla jotain ennustajatyyppisiä lahjoja? Nettipaikasta lähdimme taksilla suoraan bussiasemalle ostamaan lippua Cuscoon. Kello oli siinä vaiheessa yhdeksän, tietolähteemme mukaan viimeinen bussi lähtee kymmeneltä. Arequipan asemalla on kenties 15 eri bussiyhtiötä, kävimme ne kaikki läpi ja kaikkialla oli sama vastaus: ei enää lähtöjä Cuscoon. Joku selitti jostain road blockista, mutta eihän me tietenkään sitä uskottu. Kaikilla on keinonsa huijatakseen valkoisia turisteja.
Tuli hieman déjà vu- fiilis Guatemalasta, San Pedrosta. "We are leaving tomorrow." Vaihtoehtoina oli joko lähteä monella eri bussilla tsompailemaan Perun yöhön, tai palata nöyränä hostellille. Valitsimme kotiinpaluun, kompromissina päätimme lähteä seuraavana aamuna kello kuusi. Hostellilla vastassamme oli Perulaiset muusikkopoikamme Paolo ja Luis, lähdimme yhdessä kevyelle raksamiehen illalliselle. Ravintolassa oli telkkari auki, uutisissa kerrottiin ammuskelusta kaupungissa, joka on matkan varrella Cuscoon. Bussitäti ei siis valehdellut.
Aamu koitti ja laahustimme asemalle tasan 5.50. Alkoi bussinmetsästys, taas sama juttu: ei busseja klo 6. (Meidän on syytä tarkastaa tietolähteidemme luotettavuus.) Luojan kiitos yksi lähti 7.30, ja vain 20 solia. Ajomatkan arvioitu kesto: 8-9 tuntia.
Hyppäsimme paikallisilla varustettuun luksusbussiimme, rinkat saatiin juuri ja juuri ängettyä multa- ja heinäkuorman päälle. Kerrankin ei ollut ongelmaa huuruavan hengityksen sekä jäätyvien sormien kanssa - ikkunat oli visusti kiinni eikä kattoluukkua saanut avata, vaikka lämpötila nousi hyvinkin paahtaviin lukemiin. Kaiken lisäksi bussissa haisi hirveä paska, Hanni epäili mua. En tunnusta. Onneksi matka kestäisi vain sen max 9h. Kunnes huomasimme 7 tuntia kuluneen jo aikoja sitten, eikä matka ollut vielä puolessa välissäkään. Kuskimme piti lepotaukoja vähän väliä, kolusimme pienimmätkin kinttupolut.
Jossain matkan varrella bussimme oli taas pysähdyksissä, Hanni lähti hakemaan meille vähän matkaevästä. Hanni oli vielä kojuilla, kun bussi lähti liikkeelle. Kiljuin suomeksi ensin ja sitten vielä espanjaksi, että kaveri puuttuu. Bussikuski nakkeli niskojaan. Siinä vaiheessa Hanni huomasi bussin, juoksi sen kiinni ja heilutteli kuskille (ihan kuin Toby Maguire Spiderman-leffassa..), mä kiljuin jotain epämääräistä. Lopulta kuski suostui pysähtymään ja otti puuttuvan matkustajan kyytiin.
Loppumatka sujui ongelmitta. Hanni virkkasi uutta, hieman epämääräistä kaulaliinaansa. Mun pipo-kokeilu epäonnistui, joten siirryin myös kaula-asusteeseen. Se on täydellisen muotoinen, Hanni taitaa olla vähän kateellinen. Kävimme myös onnistuneen kehityskeskustelun parisuhteemme nykyisestä tilasta juuri ennen Cuscoon saapumista.
Mahat on tyydytetty, nyt takasin hostelliin viettämään laatuaikaa virkkuukoukkujemme parissa!
Viimeiset hetket käsillä Arequipassa, matka jatkuu mitä todennäköisimmin Cuscoon. (Eihän sitä ikinä tiedä...)
Onkohan mulla jotain ennustajatyyppisiä lahjoja? Nettipaikasta lähdimme taksilla suoraan bussiasemalle ostamaan lippua Cuscoon. Kello oli siinä vaiheessa yhdeksän, tietolähteemme mukaan viimeinen bussi lähtee kymmeneltä. Arequipan asemalla on kenties 15 eri bussiyhtiötä, kävimme ne kaikki läpi ja kaikkialla oli sama vastaus: ei enää lähtöjä Cuscoon. Joku selitti jostain road blockista, mutta eihän me tietenkään sitä uskottu. Kaikilla on keinonsa huijatakseen valkoisia turisteja.
Tuli hieman déjà vu- fiilis Guatemalasta, San Pedrosta. "We are leaving tomorrow." Vaihtoehtoina oli joko lähteä monella eri bussilla tsompailemaan Perun yöhön, tai palata nöyränä hostellille. Valitsimme kotiinpaluun, kompromissina päätimme lähteä seuraavana aamuna kello kuusi. Hostellilla vastassamme oli Perulaiset muusikkopoikamme Paolo ja Luis, lähdimme yhdessä kevyelle raksamiehen illalliselle. Ravintolassa oli telkkari auki, uutisissa kerrottiin ammuskelusta kaupungissa, joka on matkan varrella Cuscoon. Bussitäti ei siis valehdellut.
Aamu koitti ja laahustimme asemalle tasan 5.50. Alkoi bussinmetsästys, taas sama juttu: ei busseja klo 6. (Meidän on syytä tarkastaa tietolähteidemme luotettavuus.) Luojan kiitos yksi lähti 7.30, ja vain 20 solia. Ajomatkan arvioitu kesto: 8-9 tuntia.
Hyppäsimme paikallisilla varustettuun luksusbussiimme, rinkat saatiin juuri ja juuri ängettyä multa- ja heinäkuorman päälle. Kerrankin ei ollut ongelmaa huuruavan hengityksen sekä jäätyvien sormien kanssa - ikkunat oli visusti kiinni eikä kattoluukkua saanut avata, vaikka lämpötila nousi hyvinkin paahtaviin lukemiin. Kaiken lisäksi bussissa haisi hirveä paska, Hanni epäili mua. En tunnusta. Onneksi matka kestäisi vain sen max 9h. Kunnes huomasimme 7 tuntia kuluneen jo aikoja sitten, eikä matka ollut vielä puolessa välissäkään. Kuskimme piti lepotaukoja vähän väliä, kolusimme pienimmätkin kinttupolut.
Jossain matkan varrella bussimme oli taas pysähdyksissä, Hanni lähti hakemaan meille vähän matkaevästä. Hanni oli vielä kojuilla, kun bussi lähti liikkeelle. Kiljuin suomeksi ensin ja sitten vielä espanjaksi, että kaveri puuttuu. Bussikuski nakkeli niskojaan. Siinä vaiheessa Hanni huomasi bussin, juoksi sen kiinni ja heilutteli kuskille (ihan kuin Toby Maguire Spiderman-leffassa..), mä kiljuin jotain epämääräistä. Lopulta kuski suostui pysähtymään ja otti puuttuvan matkustajan kyytiin.
Loppumatka sujui ongelmitta. Hanni virkkasi uutta, hieman epämääräistä kaulaliinaansa. Mun pipo-kokeilu epäonnistui, joten siirryin myös kaula-asusteeseen. Se on täydellisen muotoinen, Hanni taitaa olla vähän kateellinen. Kävimme myös onnistuneen kehityskeskustelun parisuhteemme nykyisestä tilasta juuri ennen Cuscoon saapumista.
Mahat on tyydytetty, nyt takasin hostelliin viettämään laatuaikaa virkkuukoukkujemme parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti