Mikään ei ole ikuista. Ei edes suomalainen tyttörakkaus. Eka oikea flaidis takana. Toisaalta olisko kukaan uskonut, että reissataan yhdessä yli kuukausi ilman kärhämiä. Tapeltiin tietysti yöllä, jotta muutkin heräisi.
Aiheena tällä kertaa moraali tai lähinnä sen puute. Hanni aka läpimätä-paska-ämmä ja Mileena aka tekopyhä ämmä herättivät siis koko hostellin kuulemaan eksoottisia suomalaisia kirosanoja. Päädyimme jatkamaan matkaa erikseen. Teki melkeinpä mieli vaihtaa paluulentoa, ettei vahingossakaan törmättäisi kuin vasta koti Suomessa.
Aamulla heräsimme jäätävään ilmapiiriin. Ilma oli kylmempi kuin Xelassa parhaimmillaan. Lähdimme kävelemään eri suuntiin, vain törmätäksemme vakkarinettipaikassa. Perkele. Puolikkaan askin röökiä, kahvin ja croisanttien jälkeen olimme valmiit rakentavaan keskusteluun. Keskustelu oli itseasiassa aika hyvä. Reseptinä hyppysellinen psykaa ja rutkasti itsetutkiskelua. Lopputuloksena kivi-paperi-sakset, ostetaan auto ja ajetaan El Salvadoriin. Kerrankin joku resepti toimi.
Suomalainen lesbopari jatkaa entistä vahvempana yhdessä kohti uusia konflikteja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti