Ica Huacachina

Hukkasin eilen mun kameran. Siis hukkasin, jätin sen taksiin. Sitä ei pöllitty. Niin Hannia. Eipä mua oikeestaan osaa edes harmittaa. Onneks poltettiin just kaikki kuvat levylle. Ketuttaa vaan, että meni kaikki sandboarding kuvat ja kauneimmat kuvat auringonlaskusta ikinä. Ehkä mä pystyn elää ilman kameraakin. Onhan meillä vielä Miltsun kamera.

Eilen oli muitakin aktivitaatteja, kuin pelkkä kameran hukkaus. Koko aamu podettiin aivan järkyttäävää krapulaa ja illalla oltiin Boogy-tourilla. Mua ei enää harmita, että en kerennyt Lintsille viime kesänä. Ajeltiin sellasella maastoauton tapasella tekeleellä pitkin hiekkadyynejä. Siis alas niitä rinteitä. Kiljuin enemmän kun 12-vuotiaana TopSpinissä. Se oli aivan uskomattoman siistiä. Saattaa bussimatkat tuntua vähän tylsiltä tän reissun jälkeen. Meijän kuski onnistu kaatamaan sen auton katolleen sillä aikaa kun me laskettiin dyynejä alas laudalla. Mileena sai vikassa mäessä kivan skraadun käteen. Kerrankin sillä on joku kauneusvirhe, eikä pelkästään mulla. Alan pikkuhiljaa toipumaan mun örriäisen puremista ja allergioista.

Yritetään jatkaa tänään yödösällä Arequipaan vähän trekkaamaan ja polttamaan näitä Peru Libre läskejä. Tykkäsin Icasta enemmän kuin Huacachinasta. Huocachina on vaan se keidas tässä kaupungin hollilla, missä kaikki on miljoona kertaa kalliimpaa, paitsi hostellit. Maksettiin dormista Casa de Arenassa 10 solia ( 2,5 e) per naama. Mun tekee jo mieli jatkaa matkaa, mutta Mileenalla on vähän masuongelmia. Jos Mileenan masu sallii, karistetaan kirjaimellisesti Ican hiekat kaikista mahdollisista aukoista kropissamme. Mun korvat on edelleen täynna hiekkkaa sandboardauksen jäljiltä.

Mä en oikeen osaa pelätä mitään. Mulla on koko ajan ollu tosi turvallinen olo. Silti paikalliset on koko ajan ohjaamassa turvallisemmille alueille. Ehkä meillä sit tosiaan on ollu hyvää tsägää, kun mitään ei ole tapahtunut.

Jännää, kuinka nopeesti hintatasoon tottuu. Guatemalan jälkeen ollaan kauhisteltu hintoja joka paikassa. Maksettiin eilen kiinalaisessa reilu euro per tyttö meijän ruuista ja se oli meistä uskomattoman tyyristä. Suomessa ravintolassa saa kuitenkin aina maksaa vähintään sen 10 euroa. Hui, eihän meillä ole varaa tulla takaisin.