Se on kauheeta kun matto vedetaan alta. Ehka olis pitanyt hankkia ruskeet piilarit samaan aikaan, kun varjasin tukan tummaks. Tanaan todettiin, etta ollaan Guatemalassa. Taalla esiintyy sellaisia ongelmia, jotka on suomalaistytoille hankala ymmartaa.
Aamulla katsoin huvikseni rahatilanteen ja huomasin, etta sellainen 400 quetzalia (40 e) uupuu. Kysyin Mileeenalta, josko han olisi kaynyt ottamassa lisaa kayttista. Kuulemma ei, jonka jalkeen Mileena tsekkasi oman rahajemmansa. 110 dollaria puuttui siita jemmasta.
Joku meidan perheesta oli varastanut meilta rahaa. Ma en olis vaan ikina voinut uskoa, etta kukaan niista olis voinut sita tehda, varsinkaan meille. Luulin, etta oltiin osa perhetta. 40 euroa ei kauheesti kosketa, mutta menipa taas hetkeks luotto ihmisiin.
Se on vaan kauheen vaikeeta ajatella meille, etta joku oikeesti tarvitsi ne rahat. Etta ainoa vaihtoehto oli ottaa ne meilta. Rahat meni aivan varmasti hyvaan tarkotukseen, mut silti ei oikeen vielakaan pysty uskoa tata.
Eilen illalla viela kokkailtiin yhdessa makaronilaatikkoa ja otettiin Danielan raskausmasusta kuvia. Mietin koko illan, etta haluun samanlaisen ison ja elavaisen perheen sitten isona.
Ehka se on mulle helpompaa olla tuomitsematta. Mulle tuli jo kauhee morkkis, kun kerrottiin kolululla, etta rahaa on viety. Ei oo kuulemma ensimmainen kerta, kun opiskelijoilta katoaa rahaa perhemajoituksessa. Taalla varastaminen on niin yleista, etta sita ei osata pitaa enaa niin pahana. Meille se on vaan outoa, etta oman huoneen ovi pitaisi lukita vessan mennessa.
No, eipa tassa kai pitaisi valittaa. Ei voi olettaa, etta toisella puolella maailmaa kaikki olisi niin kuin kotosuomessa. Taytyy osata sopeutua kulloinkin vallitsevaan systeemiin, eika olettaa systeemin muuttuvan meidan astuessa kuvaan. En vaan haluaisi uskoa kaikista pahinta. Ehka tarkein syy miksi pidin oveani auki oli etta halusin ilmaista luottamukseni perheenjaseniin. Oven lukitseminen vessaan mennessa tarkoitti minulle epaluottamusta kanssaihmisiin. Ihan kuin olettaisin perheenjasenten, jotka olivat ottaneet meidat ennakkoluulottomasti ja sydamellisesti vastaan, olevan sivistumattomia varkaita, jotka odottavat vain sopivaa hetkea varastaa meilta jotain.
Ehka tastedes osaan suhtautua kaikkiin terveella epailyksella. En vaan ikina olisi halunnut oppia tata suomalaisille niin yleista pessimistista maailmankuvaa. Tassa maailmassa se taitaa vaan olla suhteellisen toimiva.
Ketutttaa. Jatketaan San Pedroon viela tanaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti