Siis hyvinkin spitaalinen olo. Mun kauniit jalat on ihan näppylöillä. Oltiin ihan varmoja, että mulla on kirppuja, jotka pureskelee mun jalkoja öisin. Se teoria ei kuitenkaan pitänyt. Ollaan nukuttu 5 yötä samassa sängyssä ja Mileenan jalat on kuin vauvan peppu. Niin epäreilua. Joka aamu oon innoissani herännyt tutkimaan Mileenan hipiää, mutta ei edes yhtä myötätuntonäppylää havaittavissa.
Muutenkin aika prinsessaolo. En oo pessyt mun hiuksia kohta viikkoon. Se vesi on vaan liian kylmää pään kasteluun. Suihkuja kutsutaan täällä Suicide showereiksi. Vesi lämmitetään sähköllä. Suihkuissa menee hirveesti pikkujohtoja, mistä on helppo saada säkäri. En vaan jotenkin nää pointtia tehdä suihkussa käymisestä sähköiskualtista, kun vedenlämmitin ei toimi. Täytyy ottaa kuva meidän suihkusta.
San Pedroon on helppo jäädä jumiin. Jos me ei pikkuhiljaa päästä eteenpäin, vietetään luultavasti joulu täällä. Me ollaan vaan niin kovin laiskoja. Rinkan pakkaaminen on kovaa puuhaa. Oikeesti haluisin päästä kohta näyttämään näitä mun kinttuja jollekin poppamiehelle. Fiksuinta olis varmaankin mennä oikeelle lääkärille Antiguassa. Täkäläinen apteekkari ei oikeen osannut sanoa tästä uudesta ruttoesiintymästä yhtään mitään. Sain kuitenkin jotain pillereitä, joita oon tapani mukaan muistanut popsia ajoittain. Setä antoi mulle myös jotain huulirasvan oloista ainetta, mitä täytyy levitellä näppylöille aamuin illoin. Ei toiminut. Mileena sanookin mua vaihtoehtoisesti kirppu-Hanniks taikka ihan vaan spitaaliseks. No, onneks niitä ei esiinny esim. naamassa.
Meiän ei oikeesti pitänyt jumittaa tänne, mut koko ajan tapaa vaan mukavampia tyyppejä ja löytää uusia kivoja paikkoja. Mitä kauemmin täällä on, sitä vaikeempi on jatkaa matkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti