Päästiin sitten perille Limaan, Perun pääkaupunkiin. Hostelli on ihan kiva, ollaan ainoat asiakkaat meidän dormitoriossa. Suihku oli ihana. Runsas pisarakuuro, ei mitään yhtä lirua kuten yleensä.
Lentokoneesta katsottuna Peru näytti aika mahtavalta. Hiekkavuoria tai jotain semmoisia. Montaa puuta en ole kyllä nähnyt. Majaillaan sellaisella siistimmällä, "rikkaampien" alueella. Korkeita rakennuksia, en kuvitellut Perua ihan tällaiseksi. Luulin tätä alkeellisemmaksi, intiaanihenkisemmäksi. Hanni sanoi osuvasti taksikuskille, että voisi kuvitella olevamme Espanjassa.
Nälkäisenä ei ole ikinä hyvä tutustua uuteen paikkaan. Nälkä vääristää kaikki aistit. Etsimme ruokapaikkaa lähes tunnin verran. Päädyimme ravintolakadulle, olimme kuin vapaata riistaa verenhimoisille sisäänheittäjille. He piirittivät meidät ja pommittivat meitä tarjouksilla, kunnes sanoimme kyllä. Perkele, mä en mene sinne enää ikinä! Tórkeää nälkäisen, heikon ihmisen hyväksikäyttöä.
Mun hammas oikkuilee taas. Ei ole mukavaa pureskella ainoastaan toisella suunpuoliskolla, puhumattakaan nestemäisten aineiden nauttimista pää kallellaan. Luulin jo päässeeni eroon siitä, mutta ilmeisesti se on myötätuntokipua. Hannilla on sienet sekä muita harmeja, kai se on reilua että mulla särkee edes hampaasta. Olen silti kiukkuinen. Kaiken lisäksi joku varasti mun mp3-soittimen. Mun joulusta tulee ihan paska, kun en saa kuunnella Celine Dionin joululevyä. Toivon hartaasti, että joulupukki tuo mulle uuden. Hannia ei kuulemma haittaa ollenkaan. Kostoksi tuolle ajatukselle mä pakotan Hannin kuuntelemaan Eros Ramazottia koko joulun.
Tosiaan muuten kaikki on aika hyvin. Odotamme innolla, mitä tällä eksoottisella maalla on meille tarjottavana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti