Yllättäin ollaan vielä San Pedrossa. Joku tässä paikassa vaan viehättää mua. Vahan ehka huolestuttaa tää jumiutuminen, mut miks lähteä mihinkään jos kaikki on ihanasti täällä.
Me ei oikeestaan edes tehdä täällä mitään. Láhinnä ollaan vaan bileilty kaikki illat ja hengattu päivät. Hyi meitä.
Eilen melkeen jäi kaljottelu väliin. Kylän ainoa automaatti ei toiminut ja Mileenan hätävaradollaritkin oli aika vähissä Xelan jälkeen. Heh, meidät ryösti 6-vuotias pikkutyttö ja Daven ja Benin ryösti kaheksankymppinen mummeli. Vaarallista väkeä täällä Guatemalassa.
Meillä oli paljon ideoita, kuinka hankkia rahaa. Oli hyvin lähellä ettei menty kadulle hattu kädessä lauleskelee suomalaisia iskelmiä. Tai siis pätkiä niistä. Ei taideta osata yhtään biisiä kokonaisuudessaan. Ei olla muuten pariin päivään maksettu asumisesta mitään. Lasku tulee varmaan perässä.
Tuntuu, et me ollaan ainoat, joille ei oo sattunut mitään. Kaikilta on vähintään pöllitty lompakko tai jotain. Yritettiin selittää meidän jenkkipojille miks nille sattuu ja tapahtuu ja meille ei. Kukapa haluaisi ryöstää söpöt suomalaistytöt jos voi vaihtoehtoisesti viedä raavaiden jenkkipoikien rahat.
Mutta niin tosiaan eilen. Tuli melkeen jo suru puseroon, kun tajuttiin, että ei päästä ulos. Täällä on kyl uskomattoman helppoo elää rahattomana. Kaupasta saa ostettua kaljaa luotolla. Aika hurjaa. No Dave piti meidat kiinni leivassa koko päivän. Ekaa kertaa kokattiin hostellilla. (Mä keitin spagetit, Mileena leikkeli vihannekset ja Dave teki loput) Lopputulos oli huomattavasti parempi kuin esim. Xelan makaronilaatikko.
Illalla kuultiin huhua, että joku oli saanut automaatista jokusen setelin ulos. Ja tietysti me otettiin paikallinen moto-taxi ja lähdettiin tarkastamaan asian oikeellisuus. Luojan kiitos se masiina toimi, koska muuten olisi pitänyt ottaa ns. juoksutaksi.
Ja baareiluksi se eilinenkin meni ja ei, me emme kiivenneet tänäänkään tulivuorelle. Me aletaan olee jo yleinen vitsi täällä. Ollaan lähetty huomenna jo varmaan 5 iltaa. Ja kappas vaan tytöt on aina mestoilla. Me ei tosin olla ainoat, joille lähteminen täältä tuntuu ylivoimaiselta. San Pedrossa on kymmeniä tyyppejä, jotka ovat jumittaneet täällä vuosia.
This is our last night here. Toi lause herättää ihmisissä enää hilpeyttä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti