Koti-ikävä, ei se vaan iske

Heipparallaa murut ja rakkaat!

Mulla ei tää koti-ikävä oikeen vaan iske. Se saattaa johtua siitäkin että ollaan meseilty aika paljon. On mulla toki kavereita ikävä ja äitiä. Nikkeä varmaan eniten. Mun pieni veikka aikoo lähteä Ausseihin, ennen kun mä olen kerennyt edes kotiin. Niin ne lapset kasvaa ja mulla on edelleen vanha olo mun neulomisharrastuksen takia.

Tavattiin ekat suomalaiset Huacachinassa. http://www.amerikankestit.blogspot.com Maailma on pieni, nekin oli stadista. Oli aika kiva puhua suomea muidenkin kun Mileenan kanssa. Otettiin kuitenkin se yödösä tänne Arequipaan. Huomenna oli ideana valloittaa Colga Cañon, mutta saapa taas nähdä. Mileena on edelleen invalidi sen käden takia ja meillä on aivan uskomattoman kiva huone kaapelitelkkarilla. 40 solia voi hyvin siita huoneesta maksaakin. Hostel Arequipa centre, ongelma on vaan siina, että niitä on meidän kadullamme kaksi. Joka kerta yritetään saada meidän avaimia väärästä respasta.

Isi oli luvannut Nikelle laittaa mun tilille saman tien rahaa. Huomauttaisin, että mun saldo on edelleen 1,98 euroa. Jos faija millään viitsisit...