Ajatuksia bussiterminaalissa

Paatoksia, paatoksia, paatoksia... Vaikka oon tehnyt elamani aikana ainakin miljoona valintaa, ei niiden teko ole helpottunut yhtaan. Yksi taman paivan kiperimmista kysymyksista (kello on kutakuinkin kaksi) oli mennako syomaan ennen bussiterminaalille menoa vaiko ei. Tuskailin sen kanssa ensin hotellihuoneessa, sitten viela taapertaessani kadunpatkia rinkka selassa. Mulla ei ollut mitaan hajua milloin busseja lahtee Gualeguaychuun vai lahteeko ollenkaan, silla rakas ystavani Omnibusin terminaali ei vastannut soittoyritykseeni. "Kaiken tiedon loydat nettisivuiltamme www...." informoi ystavallinen puhelinvastaaja. Ei, sielta ei loydy etsimaani eli aikatauluja. Yleensa en stressaa bussaikatauluista, mutta Gualessa on tanaan carnevaalit, joten ajattelin ennaltaehkaista "bussi on taynna"-tyyppisia kommentteja.

Mun fiilikset heittelee ihan laidasta toiseen. Kun tulin tanne Rosarioon, mulla oli ihan mahtava reissariolo. Hyppasin Colonista (vietin siella 5 paivaa Sebun vaihtoperheen luona) tulevasta bussista pois siina missa suurin osa, selvitin vastaantulijoilta missa olen, ja nousin yhteen keskustaan pain menevista paikallisbusseista. Toivoin vain parasta ettei se kaanny johonkin kaukaiseen lahioon. Se oli hauskaa, seikkailla uusissa maisemissa. Hain kartan turisti-infosta, ympyroin ainakin 5 museota ja tein toimintasuunnitelman. (yhteen museoon kavelin, sekin oli kiinni...) Kavin ma katsomassa Che Guevaran lapsuudenkodinkin, se oli mahtava. Liikuttava. (Todellisuudessa ravasin sita yhta ja samaa korttelinpatkaa viitisen minuuttia ennen kuin tajusin mika se niista taloista oli.)

Mutta sitten iltaisin, kun nalissaan rupee ettimaan jotain ravintolaa missa syoda, ma huomaan olevani vahan uupunut ja kaipaavani vaan jotain tuttua. Mua ei huvita koluta kaupunkien harmaita katuja ja ettia taas "ne mestat". Jonkun kanssa matkustaessa voi viela jakaa sen kaiken eika se tunnu niin pahalta. Mut jos on yksin, saa niella sen kaiken ihan omassa hiljaisuudessaan. Saathan sa toki kirota aaneen, mut en ma halua et mut luokitellaan siksi omituiseksi tyypiksi joka mumisee jotain siellla ravintolan nurkassa. (Hmm jotenki mulla tulee mieleen Vanhojen jatkojen jatkojen jatkot tms kun istuin sörkan kurvissa ravintola Sivuraiteessa...).

Ainiin, lennan Kolumbiaan 25. paiva. Sielta olis tarkotus menna viela veneella Panamaan ja ottaa lento (joo, taas..) Meksikoon. Taytyy ottaa kaikki irti viimesista paivista, ennen ku palaan takas harmaaseen Suomeen koulukirjojen aareen. Ajattelin viettaa mun viimeiset reissupaivat meditoiden Panaman nakusaarilla, siella missa meidan piti viettaa Hannin kanssa joulu. Ma tuun takas ennen 5.3, se on satavarma!