Sain vihdoin rauhoitettua itseni kahvin, kaljan ja neljan tupakan jalkeen. Saavuin klo 11 Tunjan bussiterminaaliin, jossa kuulin etta seuraava bussi Santa Martaan lahtee vasta klo 17. Matkustusaika noin 19 tuntia. Ostin lipun ja lahdin tyytyvaisena kohti keskustaa. En halunnut kavella ylamakeen, joten laskeuduin alas tielle josta kaikki rekat ja bussit ajaa. Olin kavellyt muutaman minuutin ja mua rupes jo vituttamaan. Vajaan kilometrin jalkeen mua vitutti jo ihan suunnattomasti - keskusaukiolle piti olla vain n. nelja korttelia. Kaannyin takaisin pikkuteille, jossa minulle kerrottiin etta keskusaukio on kahdeksan korttelin paassa. Ja pelkkaa YLAMAKEA!!! Olin siis turhaan kavellyt ydinkeskustan toiselle laitamalle. Kirosin paassani varmaan 500 kirosanaa, muutaman aaneenkin. Mun laukku on painava eika mua huvittanu kavella -varsinkaan ylamakeen- pakokaasujen tayttamassa kaupungissa.
Eniten mua arsytti se, etten tarkistanut muilta bussiyhtioilta niiden aikatauluja enka hintaa. Miten tyhma ma voin olla! Uskoin sinisin silmin sita yhta tyttoa, etta niiden bussi on ensimmainen. Ja jalkeenpain rupesin ajattelemaan, etta minka ihmeen kautta se kiertaa jos matkaan menee kerta 19 tuntia. Kolme tuntia ekstraa. EI haittaa, mahan rakastan istua bussissa =P
Taa Tunja on ihan tyhma paikka. Mielummin olisin ottanun bussin ensin Bucaramangaan ja maistanut niiden erikoisuutta, paistettua jattimuurahaista. Perkele, nyt jaa sekin syomatta! Kun ma tuun himaan paistan itelleni ainakin 10 muurahaista.
Onneks huomisaamuna klo 12 oon Santa Martassa. Siel on meri ja aurinko, ja toivottavasti hyvaa ruokaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti