Mun elama Mancorassa

Meri antaa mulle energiaa. Meren aarella mulla on aina kaikki hyvin. Voisin istua rannalla aaltoja katsellen koko elamani kyllastymatta. Ma rakastan Mancoran taivasta. Suomessa taivas roikkuu harmaana ja ahdistavana kattojen ylla, mutta taalla se on haikaisevan sininen. Istuskelen aamuisin ikkunalaudalla ja katselen, kun taivas kirkastuu hetki hetkelta.

Suomessa en osannut nukkua. Pelasin kannykalla scooters loversia ja kuuntelin hiljaisuutta. Taalla nukun kuin pieni lapsi. Yleensa heraan auringon ensisateisiin ja elamaan kadulla puoli seitseman aikoihin. Nukun aina ikkunan puolella nahdakseni meren ja taivaan avatessani silmani. Joka aamu olen herannyt hymyillen. Ne sekunnit, kun on juuri avannut silmansa ja pystyy juuri ja juuri erottamaan meren tuoksun lahileipomon aromeista ja taytyy vahan siristaa silmiaan kun aurinko paistaa suoraan ikkunasta sisaan.

Rannalla juokseminen on hyvin terapauttista. Tarvitsen tunnin paivassa omaa aikaa meren kanssa. Ennen kahdeksaa rannalla on ihanan autiota, vain pelikaanit ravut ja mina. Juoksen aina ihan hiljalleen ja ajattelen juttuja. Suomessa tuli mietittya kaikki stressin aiheet lenkin aikana. Ehka mulla taalla ei oikein ole stressia, kun juoksen aina hymyillen. Muutamana paivana olen jopa innostunut venyttelemaan. Meren aarella katoaa helposti ajantaju ja vasta selan karventyessa ymmartaa juoksennella takaisin kotiin.

Yleensa Gino tuo aamupala numero ykkosen sankyyn, ennen kuin lahtee aamuaalloille. Taalla juodaan paljon mehua. Joka aamu eri mehua suoraan liquadorasta. Lenkin jalkeen syodaan kuitenkin viela aamupala numero kakkonen. Aamiksella on ihana tunnelma, kun kaikki haaraa keittiossa ja mehukone laulaa. Leipomo on seinan takana ja mercado korttelin paassa, mista sitten haetaan vuorotellen lisaa puuttuvia aineksia. 25:lla sentilla saa 10 leipaa ja ananaskin maksaa vain 50 senttia.

Kakkosaamupalan jalkeen yleensa levataan. Ollaan itseasiassa oltu rannalla havettavan vahan viimeaikoina. Ollaan ajeltu autolla pitkin rannikkoa sukuloimassa harva se paiva. Luulen, etta olen vahan paisunut, koska ihmiset, jotka naen ensimmaista kertaa elamassani hihkuvat iloisesti "Que gordita!". Sita ei saa ottaa itseensa, se on vain yleinen kaytonto taalla. Peru ei sovi ulkonakokriisien kanssa painiville.

Yhtena paivana syotiin lounaaksi hummeria. Olin tietysti ihan fiiliksissa, Suomessa sita kun ei tule kovin usein maisteltua.Gino sanoi mulle, etta syo nyt niin paljon kuin jaksat, koska sun dietti alkaa huomenna ja hymyili peraan. Perkele, alkaa olemaan vahan laski olo taalla. Muutenkin Perulaisten ulkonakokeskeisyys on mulle joskus vahan liikaa. "Ei kulta, en halua silikooneja" Taalla 20:lla prosentilla tytoista on ekstrataytetta keuhkojen kohdalla ja sen myos havaitsee rannalla. Niilla 80:lla prosentilla on sitten taydelliset rinnat ihan luonnostaan. Muutamat pikkuflaidikset ollaan jouduttu vetamaan naiden ulkonakojuttujen takia.

En ole kauheasti ehtinyt analysoimaan mun ja Ginon suhdetta. Ma tiedan vaan, etta se tekee mut hirveen onnelliseksi ja talla hetkella se riittaa mulle. Ehka tahdet eivat enaa jaksaneet katsella mun murjottamista ja katkaisivat Ginon leashin, jotta paasin pelastamaan sen laudan rannalta kasin. Niin, niin me tutustuttiin. Voisi melkeen sanoa, etta kaikki on ollut pelkkaa ruusuilla tanssimista ja hyvaa fiilista aamusta iltaan. Lahinna kaikki turhaumat ovat johtuneet mun rajallisesta sanavarastosta. Valilla on tehnyt myos mieli syottaa mun lauta kaloille. Se ei aina tottele. Haluaisin puhua taydellista espanjaa ja surffata kuin Gino. Saatta menna hetki.

Luulen, etta olen kerannyt roimat tyttopisteet Mancoran aikana. Yhtena paivana oltiin Ginon veljen vaimon kanssa Piurassa shoppailemassa. Ostin kolme mekkoa ja hopeiset korkkarit. Kaytiin toki myos laitattamassa kynnet ja varpaat. Jep, mulla on kukkia mun varpaankynsissa. Piti nayttaa kauniilta quinseñero bileissa. Perussa tyoille jarkataan huimat prinsessa-bileet 15-vuotispaivan kunniaksi. Naissa bileissa oli livebandi soittamassa, lahes 300 ihmista ja kaikilla oli ykkoset paalla. Salsa alkaa olemaan jo hallussa. Sita ei oikeen edes tajua kuinka paljon taalla tanssitaan. Luulen, etta salsa on hyvaksi parisuhteelle. 30-vuotta naimisissa olleet tanssivat ihan yhta kiihkeasti kuin vastarakastuneet.

Kotona meilla on kaikkea mahdollista, paitsi lamminta vetta. Enpa ole muistanut edes ikavoida sita. Ginolla tuntuu jo ihan kodilta.Vessanponttoonkin saa heittaa paperia, niin kuin kotona. Olen saanut ladattua mp3:nkin, pistorasiat ovat tasmalleen samat kuin kotona. En ehka kay Ginon aidin kanssa niin henkevia keskusteluja kuin oman aidin kanssa, mutta sekin johtuu vaan mun rajallisesta kielitaidosta. Ginon perhe ja koko suku on ottanut mut tosi hyvin vastaan. Mulle on ollut uskomatonta paasta mukaan tahan Perulaiseen elamanrytmiin. Vahan erilaista kuin perusreissaus repun kanssa. Talla hetkella kaikki mun kaverit Mancorassa on paikallisia, en ole hengannut gringojen kanssa melkeen viikkoon.

Kaikki on taalla niin erilaista. Ravintolassa tilataan aina isot annokset ruokaa ja kaikki syovat samalta lautaselta. Talla hetkella mulle olisi varmaan outoa saada ravintolassa oma lautanen. Ruoka on aivan uskomattoman hyvaa. Ostin Piurasta keittokirjan ja kokkailtiin eilen Parihuelaa Ginon aidin ja tatien kanssa. Ma olin tietysti vaan lahinna tiella, mutta ruoka oli hyvaa. En ole syonyt lihaa Mancorassa kertaakaan, ainoastaan merenelavia ja kanaa. Kalja kuitenkin turvottaa kivasti, etten paase laihtumaan. Kaljaa juodaan myos tosi hassusti taalla. Vaikka jaakaapissa olisi 50 pulloa kaljaa, niin aina avataan vain yksi kerrallaan. Yksi lasi ja pullo kiertavat niin kauan, etta tyhjenevat, jonka jalkeen avataan uusi. On lahes mahdotonta pysya laskuissa kuinka monta lasillista / pullollista tulee juotua. Yleensa liian monta.

Gino otti eilen aika rankalla kadella. Ma olin vahan kipea enka lahtenyt baariin ollenkaan. Nain Ginon seuraavan kerran tanaan iltapaivalla aivan kauheassa jurrissa. Ma en oikeen tieda mika mua arsytti niin suunnattomasti, mutta paatin pakata mun rinkan ja jatkaa matkaa Ecuadorin kautta Kolumbiaan. Gino puhui mut ympari kolmessa minuutissa. Ma taidan olla edelleen vahan ailahtelevainen. Nyt musta tuntuu taas silta, etta muutan Limaan. Isi uhkaili laittaa mut ketjuilla kiinni Helsingin rajojen sisapuolelle.