Villa de Mukulakivi

WAU! Ei mulla mennyt ku 40min paasta sisaan. Taa tykkaa takkuilla taa blokspotti. No mutta, mita asiaa mulla oli...

Tulin tanne Villa de Leyvaan ratsastuksen ja vesiputousten vuoksi. (seka siksi, ettei Bogotalla ollut resursseja ruokkia mua...) Olin ajatellut yhdistaa ne kaksi, kun se kerta oli mahdollista. Takana on 4,5 tuntia ratsastusta, tajuttoman kipea takapuoli, kauheet mustelmat reisissa ja saarissa eika yhtaan vesiputousta. Kavi ilmi, etta siella oli sellanen este, jonka yli hevosilla ei paassyt. Jalkeenpain kuultiin olevan olemassa kiertoreitti, mutta se olisi tietanyt kaksi tuntia lisaa hevosen selassa ja viela isomman loven mun lompakkoon.

Ma odotan jo innolla huomista bussimaratoonia. Yhteensa parikymmenta tuntia bussissa, ja ma meen edellisena paivana ratsastamaan?! En ajatellut tata ihan loppuun asti.. Mikas siina. Oonhan ma karaistunut melkoisesti tan reissun aikana.

Oli taa Villa kuitenkin tulemisen arvoinen paikka. Taa on tajuttoman natti pikku kylanen, iso keskusaukio, kauniita matalia rakennuksia. Yks juttu mita en kylla tajua, on taa mukulakivivillitys. Mita ihmetta ne on oikein ajatellut rakentaessaan joka ikisen kadunpatkan MUKULAKIVISTA?!? Kai se on ihan nattia, mut pirun hankala kavella oli kengat mitka tahansa. Mulla menee kolme kertaa enemman aikaa kuin mita mulla menis normaalisti. Eika naa oo mita tahansa mukulakivia, ei niinku Helsingissa. Kaikki kivet on erikokoisia ja eri tasolla. Supervaarallista, siks mun taytyy lahtea taalta.

p.s. Hanni, kiva kuulla etta oot oppinu kokkaamaan. Ma en oo syony cevichea Perun jalkeen! Toivottavasti saat sun asiat reilaan siel. En sit oo enaa Bogotassa, et jos paatat joku paiva lahtea sinne. Ma lahen huomenna karibialle pain.