Pesuainetta ostamassa

Joo, lahdin ostamaan pyykinpesuainetta, mutta teki mieli kirjoittaa. En yhtaan tieda mita, mutta kirjoitan silti.

Ma halusin jotain uutta ja ihmellista mun elamaan ja myos sain. Mua ahdistaa, etta saatan jaada tanne hyvin pitkaksi aikaa. Suomi on mun koti ja siella olette kaikki te. Minka takia mulla on vaan niin paljon parempi olla taalla? Gino on kaikkea sita mita ma halusin. Surffari -taydellinen kroppa siis, tanssii salsaa, soittaa mulle kitaraa iltaisin ja on huomattavasti menevampi kuin mina. Se on aina mina, joka haluaa lahtea baarista ennen aikoja kotiin. Sen perhe on on kuitenkin jotain niin uskomatonta, etta ma en osaa edes kuvailla. Ginon aiti varjasi mun tukan toissapaivana. Olen taas blondi.

Tanaan oli ihana paiva aalloilla. Sain muutaman aivan uskomattoman aallon. Eilen viela harkitsin mun laudan myymista, kun se ei oikeen aina toiminut, mutta ollaan ystavia taas. En ole viela paattanyt otanko mun laudan mukaan Suomeen. Eihan siina mitaan jarkea ole, mutta ma en aina vaan luota itseeni. Nyt musta tuntuu, etta aivan satavarmasti tulen takaisin Peruun surffaamaan mun laudalla niin nopeasti kuin kykenen, mutta mut on aina ollut helppo ylipuhua. Mua pelottaa, etta jaan Suomeen. Toisaalta mua pelottaa myos ajatus loppuelamasta Etela Amerikassa.

Musta tuntuu liian hyvalta taalla. Tiedostan kuitenkin, etten voi koko elamaani surffata ja fiilistella rannalla. Joskus taytyy kasvaa aikuiseksi. Luulen kuitenkin, etta mua lapsettaa viela muutama vuosi. Mulla ei ole vielakaan lippua Limasta Mexico Cityyn. En ole jotenkin vaan saannut aikaiseksi. Havaittavissa mañana, mañana meininkia. Sopii mulle loistavasti.

Meilla on uusi kokki, mutta eipa se mua paljon lohduta, koska ma olen dietilla. Perun mittakaavassa olen aivan kauhea kasa. Syon siis ananasta ja tonnikalaa. Mulle saatta puhjeta pian myos bulimia. Hummerin jalkeen ei purkkitonnikala ja ananas oikein uppoa.

Tulipas taas luokatonta tekstia. Lahden pesemaan pyykkia, moikkis