Off the Beaten Track

Heippa kaikille! Sori oon ollut vahan hiljainen viime aikoina. Mulla on ollut niin hyvaa viihdyketta, etten ole tietokoneen aareen kerennyt. Mut nyt ma skarppaan ja puristan itestani muutamia sanoja.

Lensin siis 30.12 Buenos Airesiin, Argentiinan paakaupunkiin (jos joku on laiskotellut
maantiedon tunneilla...). Hengailtiin siella nelja tai viis paivaa paahtavassa kuumuudessa. Ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin lukkiutua hotellihuoneeseen viilean ilmastoinnin syleiltavaksi. Pahin kuumuus oli 1.1.2007 maanantaina, mittari nousi jopa 43 asteeseen! Aika hurjaa. Ma en ole ikina ollut noin kuumassa, paitsi kesaisin mokilla - saunassa.

Taisi olla keskiviikko kun paatettiin ottaa vene (tai no, laiva oikeastaan) Rio de la Platan yli Uruguayhin. Tarkoituksena oli menna rentoutumaan jonnekin rauhalliselle biitsille. Saavuttiin tapotayteen terminaaliin. Lomansa aloittavilla argentiinalaisilla oli ilmeisesti samansuuntaisia suunnitelmia kuin meilla. Selvitettyamme mihin jonoon meidan tulee ensin asettua aloitimme puolen tunnin odottelun. Taallapain on hassu tapa hoitaa asiat mahdollisimman monimutkaisesti: ensin jonotetaan saadakseen lippuvaraus, sitten siirrytaan toiseen jonoon maksaaksemme ne, sitten viela siirrytaan kolmanteen jonoon luovuttamaan matkatavarat.

Paasimme onneksi lopulta Uruguayn puolelle, entiseen salakuljettajien kylaan Colonia del Sacramentoon. Alemman hintaluokan majoituspaikat olivat tietysti taynna, eika meille kelvannut mikaan ryhmamajoitus. Paadyimme lopulta kivaan kolmen tahden hotelliin, 30 dollaria yolta. Kyllahan se kirpas, mutta kuului siihen sentaan aamiainen, ranskalainen parveke, kuuma suihku seka muutenkin mukava kalustus.

Parin yon jalkeen lahettiin Urun paakaupunkiin Montevideoon. Aivan mahtava ensivaikutelma! Talla kertaa selvisimme vahemmalla myos majoituksen metsastyksessa, jo toisella yrityksella nappasi. Saimme 20 dollarilla aivan mahtavan parvekkeen viidennesta kerroksesta! Ihan keskusaukion lahelta. Niin olihan siella myos muutakin kuin se parveke, mm. jattikylppari. Siella huoneessa kelpasi köllötella kolme yota. Paivarutiinit olivat suurinpiirtein tallaiset: heratys puolenpaivan aikoihin, siihen joku leffa, sitten aamupalalle, takaisin aamulevolle, kammettiin itsemme ylos pienelle kavelylle viiden aikoihin (lahimpaan ravintolaan syomaan paivallista), takaisin kotiin katselemaan leffoja yo kahteen saakka, kunnes oli niin vasynyt ettei meinannut jaksaa edes sammuttaa valoja.

Oli korkea aika lahtea metsastamaan taydellista rantaa. Punta del Diablo kuulosti upealta: "off the beaten track - hiljainen vanha kalastajakyla, hyvat surffit, kaunis ranta. Vahemman tunnettu kuin takalaisten lomailijoiden mekka Punta del Este". WAU! Siella saa varmaan rentoutua rauhassa. Olin hyvin innoissani, luvassa rannalla loikoilua laineiden liplatusta kuunnellen. Saapuessamme perille olin aivan varma, etta olimme tulleet vaaraan paikkaan. Tervetuloa-kyltin kohdalla oli valtava telttailu-alue. Siita eteenpain sijaitsivat varsinaiset yopymispaikat, eli sinne tanne rakennetut cabañat. Alueella vallitsi sekasortoinen festarimeininki.

Suunnistimme turisti-infoon, missa saimme kuulla etta majoitusta on mahdotonta loytaa. Kaikki aivan tapotaynna. Olin helpottunut. En olisi halunnut jaada sinne hetkeksikaan. Vanhan kalastajakylan asukkaat olivat lahteneet evakkoon ja kauan sitten vyoryavien turistimassojen tielta. Istuskelimme rannalla 25 minuuttia ja paatimme ostaa bussilipun pois. Ihan minne vaan, kunhan paasisin pois.

Paadyimme iltakymmenen aikoihin Rochaan, n. tunnin ajomatkan paassa olevaan pikkukylaan. Aamupaivalla hyppasimme Montevideon bussiin, Montevideosta jatkoimme viela bussilla Coloniaan asti, seka sielta jokilaivalla Buenos Airesiin. Kaksi paivaa putkeen tiukkaa matkustusta aamusta iltaan, onneksi kyseessa eivat sentaan olleet Guatemalan ankeat chicken-bussit!

Jotain hyvin kummallista tapahtui Argentiinaan suuntaavalla jokilaivalla. Ensinnakin tormasimme valtavaan suomalaisten nuorten ryhmaan. Varmaankin tutustumiskierroksella Botnian sellutehtaaseen... Sebu luuli tunnistaneensa osan porukasta, mutta katsoimme kuitenkin parhaaksi olla hairitsematta heita. Toisekseen tormasin ruotsalaiseen poikaan, johon tutustuin lokakuussa Guatemalassa. Jouduin hieraisemaan silmiani useamman kerran, ennen kuin uskoin sen olevan totta! Pienet ovat reissumiesten piirit.

Nyt ollaan back to Buenos Aires. Kavimme tutustumassa paikalliseen British Airwaysin konttoriin, joka sijaitsee huippuhienon talon 13. kerroksessa. Oli naytettava passia ja hammasharjaa, otettiinpa viela valokuvakin ennen kuin meidat paastettiin sisalle. Sain tietaa, etta 100 euron lisamaksulla saan muutella lentoani Meksiko-Suomi. Ja monta kertaa, jos silta tuntuu! Tamanhetkinen paluupaivani on 8.3.2007. Aika nayttaa tulenko silloin. Ma oon yrittany saataa kauppiksen valmennuskursseja ja kaikennakosta muuta.. Saan hetkellisia ahdistuskohtauksia miettiessani arkea. Kai mun taytyy psyykata talla tavoin itseani, ettei se arki kotiin palatessani paiskaudu silmille...

Bueno, me taidetaan lahtea koluamaan BA:n ostoskatuja. Mun rinkka ei ole viela laheskaan tarpeeksi taynna, vain 19 kg + Perusta ostamaani putkikassiin tungetut kamat. Outoa, en ole sinansa edes ostanu juurikaan mitaan. Luulen, etta mun tavarat on vaan turvonnu tassa ilmankosteudessa. -Ajattelin muuten unohtaa sen putkikassin Argentiinaan jonkun hoidettavaksi.. =) (sori Sebu)