maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Gualeguaychu (osaan jo kirjottaa tan oikein)

Mul on taas hyva fiilis. Saavuin lauantaina Gualeguaychuun. Taalta nakee Uruguayhin, joka on tossa joen toisella puolella. Tulin tanne oikeestaan kahdesta syysta: 1) karnevaalit 2) Uruguayn puolella oleva Botnian sellutehdas, joka aiheuttaa paljon närää argentiinalaisissa. Ne on huolissaan siita, etta niiden joki saastuu ja turismi kuolee. Protestina kulkuyhteydet Uruguayn puolelle on suljettu, ja joka puolella on kyltteja "no a las papeleras, si a la vida". Hirveesti en oo mainostanu syntyperaani...

Menin itse asiassa eilen rannalle, joka on sita tehdasta lahinna. Se oli sellanen hietsun kokonen, oikeastaan pienempi, silti ihmisia oli n. kuusinkertainen maara. Lisaksi rantaa ymparoi metsainen leirinta-alue, jossa majaili satoja ihmisia lisaa. Populaa oli varmasti yli 3000. Yritin kovasti taltioida kameraani sen kuuluisan sellutehtaan, mutta 3,6-kertainen zoomini oli aika onneton siina hommassa. 36-kertainen olisi jo auttanut...

Lauantain karnevaalit oli kylla mahtavat. Saavuin tanne siis kympin aikaan illalla, kun "bileet" olivat jo alkaneet. Hotellit oli tapotaynna jo paivalla kun tiedustelin asiaa Rosariosta kasin, onneksi eras respatyontekija tarjos mulle huonetta se kotoota. Sattuvatpa viela asumaan 400 m paassa karnevaalialueesta!

Pompin innoissani kohti sisaanpaasya, mun perhe tuli oikein saattamaan... Oli sama fiilis, kun lapsena meni ensimmaista kertaa huvipuistoon. Juhlistin kuitenkin aikuisuuttani ostamalla pitkasta aikaa kaljan. Sellaseen jarjettoman kokoseen muovituoppiin ne sen kaatoi. Kavelin sen kanssa kohti seisomoa ja tuijotin vasemmalle, missa kulkue oli. Niin ei kannattaisi tehda - tormasin n. mun ikaseen mimmiin ja loiskautin kaljaa sen vaaleanpunaisille trikoohousuille. (hey, kuka kayttaa sellasia..) Pikkusen mua havetti! Painelin pois tapahtumapaikalta aikamoista vauhtia.

Paasin ma sitten kunnon nakoetaisyydelle. Ehdin heilua siina viitisen minuuttia tuoppini ja kamerani kanssa, kunnes multa tultiin kysymaan onko mulla istumalippua. No ei tietenkaan ollut. Mista ma voin muutenkaan tietaa missa on seisomakatsomo ja missa on istumakatsomo, kun kaikki seisoo kumminkin?! Alytonta, lahdin kokeilemaan onneani seuraaasta paikasta.

Hyvanolon tunne virtasi mun elimistossa, kun katselin sita showta (enka puhu nyt kaljasta). Se oli just sellaista kuin olin kuitellutkin. Kattelin suu auki, ihan hurmiossa. Ihmiset hurrasi ja lauloi, tanssijoilla oli mita koreampia viritelmia paalla. Ne asut oli kylla upeita. Naisilla pikku kankaanpalasia, miehilla peppu peittyi juuri ja juuri. Sekaan mahtui niin hyvannakosta ku peruspirkkoa, luomurintaa ja silikonia. Kaikilla naytti kuitenki olevan tosi hauskaa. 50 centin taustatanssijat ei kykene sellaseen pepunheilutukseen! Valitettavasti mun kamera ei ollut yhteistyohalukas, mun 4 ladattavaa patteriakin rupee vanhuus verottamaan. (Ne loppu ekan 10 min aikana, loput 2 tuntia ma ramplasin kameraa paalle minka pystyin.)

Tanaan oon yrittany ottaa vahan brunaa. Se on vartti auringossa ja varjoon. Toi aurinko tuntuu porautuvan ihon lapi kuumentaen sun sisaelimia kunnes sa kiehut. Oikeesti. Ja mun voiteen kerroin on 40. Taal saa todellisen pikarusketuksen. Keskiviikkona palaan takas Buenos Airesiin. Rupee olemaan jo pikku halipula... ;)

Ei kommentteja: