Miljooona syyta olla tulematta kotiin

Tanaan mulla on ollut paska paiva. Anteeksi kielenkayttoni aiti. Soitin aamulla Antille liittyen siihen mun cv:seen, joka majailee Antin koneen syovereissa. Huono idea!!! Mancorassa ei ole ainoatakaan ihmista, joka haluaisi mulle jotain pahaa, etta mulla olisi huono mieli. Olin aivan shokissa sen puhelun jalkeen. Ei, ei Antti sanonut kovinkaan pahasti, mutta se oli saanut todella karmaisevaa jaatavyytta aaneensa.

Ginokin tuli tanaan hyvissa ajoissa kotiin -jo yhdentoista maissa ja puhutaan siis aamupaivasta ei illasta. Arsytti kai sekin. Musta ei vaan ole dokaamaan aamu kymmeneen saakka, vaikka olen treenannut tosi ahkerasti. Kavin aamulla hakemassa mun laudan laakarista. Se on taydellinen taas. Tapellaan Ginon kanssa lahes joka paiva. 10:n minsan pikaflaidis piristaa suhdetta kummasti. Tanaan myoskin pakkasin mun rinkan ja melkeen ostin bussipiletin Bogotaan Mileenan luokse. Gino vaan katteli tyynesti, "Ihan kun sa kulta lahtisit yhtaan mihinkaan, tuu tanne halimaan mun krapula pois ." Enhan ma lahtenyt.

Paskinkin paiva taalla, on kuitenkin parempi kuin hyva paiva Sumessa. Kuulostipas raa'alta, mutta niin se vaan on. Ma luulen, etta tuun hajoomaan tosi pahasti jo Helsinki-Vantaan lentokentalla. Ma olen jotenkin jo niin asennoitunut mun elamaan taalla, etta Suomi vaikuttaa liian eksoottiselta mulle. Kukaan ei varmaan usko tata, mutta ma olen opetellut kokkaamaan taalla. Lluvi meidan kokki on opettanut mua lahes joka paiva. Cebiche alkaa olemaan jo hallussa Mileena! Kokkaan sulle cebichea sitten Limassa.

Mun dietti on totaaliseti paattynyt. Syon joka paiva vahintaan kaksi donitsia meidan leipomosta. Ihan vaan, koska ma tykkaan syoda donitseja ja mua vituttaa, kun joku laskee mulle kaloreita. Pikkupomppis on vaan sopo. Gino oppii sen pikkuhiljaa tai oppii valehtelemaan sujuvasti, etta pikkupomppis on ihana.

Ma en paassyt tanaankaan veteen. Ginon veli Frank tuli Huarazista ja ollaan tehty kaikkia perhejuttuja. Huomenna heraan kuudelta, vedan Ginon markapuvun paalle ja lahden aamuaalloille. Yhdeksalta otan markapuvun pois, juon kahvin Papa Mos'ssa ja menen takaisin veteen. Ma olen edelleen ihan valkoinen, vaikka olen ollut rannalla yli kuukauden.

Tanaan on kuitenkin taas bileet, jonkun sukulaisen lapsen ristiaiset. Tiedossa siis isoa biletysta. Saapa taas nahda monelta paasen aamulla ylos. Mun krapulat on aivan kauheita taalla. Voi olla etten paase ollenkaan.

Puhuin tanaan Riinan kanssa Ginon kannykasta loputkin saldot pois. Tuli mulle vahan haikea olo. Isi lahetti mulle meilia yks paiva:

tervetuloa jo helmikuussa kotiin rakas hanni. 4 kk on varsin pitkä aika. en halua "lainaamiasi" rahoja takaisin, vähän niinkuin ennakkoperintöä, jookos. Mutta lisää ei tipu. mikäli haluat jäädä pidemmäksi aikaa, perusta se hedelmäpuoti. Se on luonnollisesti upeaa että olet viihtynyt

Talla hetkella ma ihan vakavasti harkitsen sita hedelmapuotia. Mulla ei ole pienintakaan fiiliksenpoikasta saapua rannalta surffaamasta Helsingin jaatavaan ilmapiiriin ja ilmastoon. Muutan Limaan kuitenkin kesalla, luultavasti kesa- heinakuussa. Meilla on siella kamppa.